Arja Vesterholm on Vuoden kuvaaja

Kirjoittanut 18.11.2016

Aina kamera mukana

Arja Vesterholm on Vuoden kuvaaja 2016 -kokonaiskilpailun voittaja.

Arja Vesterholm sai tietää Vuoden kuvaaja 2016 -kokonaiskilpailun voitostaan lokakuisena iltapäivänä. ”Jestas!!! Ihan oikeesti!!, hän vastasi pian sähköpostiviestiin.

– Vuoden kuvaaja -kisa oli mielenkiintoinen ja paikoin jopa piinaava. Osallistuin jo edellisenä vuonna kisaan, mutta yksikään kuvani ei silloin kerännyt pisteen pistettä, Arja kertoo.

– Mutta vuodet eivät ole sisaria keskenään. Päätin tänäkin vuonna osallistua ja laitoin kuvan kisaan. Hämmästykseni oli suuri, kun aprillipäivänä sain tiedon, että kuvani oli voittanut ensimmäisen osakilpailun. Varmistinkin ensin, ettei kyseessä ole aprillipila, Arja nauraa.

Arja on sitä mieltä, että tämänvuotisen kilpailun aihealue sopi hänelle erityisen hyvin.

– Koska en ole mitenkään idearikas ihminen, minun on helpompi kuvata, kun on aihe, jota sitten lähden metsästämään. Arjan ensimmäinen kuva, Pelasta Arktis, on dokumentaarinen tilannekuva mielenosoituksesta. Se löytyi arkistoista edelliseltä vuodelta.

– Kun kuva sijoittui kisassa, lähdin metsästämään seuraavia kuvia annettujen teemojen pohjalta. Koko ajan päässäni raksuttivat kilpailun aiheet. Minulla on aina kamera mukana. Ja kun sanon aina, tarkoitan aina, hän hymyilee.

Hän voitti myös toisen Vuoden kuvaaja -osakilpailun. Tällä kertaa kuvassa on vanha maatalomiljöö, ja taustalla tupruttaa tehtaan piippu. Kuva on värimaailmaltaan hillitty. Samaa niukkaa värimaailmaa jatkoi myös seuraava otos nuoresta käytävän päässä.

Viimeisessä kilpailukuvassa ympyrä sulkeutui: se on mustavalkoinen, kuten ensimmäinenkin kuva. Arja kertoo, että kuva saunan pesijästä erosi kuitenkin muista toteutustavaltaan.

– Näin minulle epätyypillisesti melkoisen ideoinnin vaivan, kun otin kuvaa suomalaisesta työstä. Sen toteutus ei olisi ollut mahdollista ilman kuvauspaikasta vastaavan ja kuvattavien suopeaa suhtautumista ja heittäytymistä mukaan.

Arja aloitti kuvaamisen muutama vuosi sitten.

– Ensimmäisen digikamerani hankin joulukuussa 2014, jolloin Suomi oli harmaimmillaan ja oma mielikin aika lailla. Valokuvaaminen piipahti jo nuorempana ajatuksissani, mutta se jäi sille tasolle. Joulukuu 2014 oli sopiva ajankohta siirtyä ajatuksista käytäntöön.

Ensimmäinen Arjan kamera oli Olympus OM-D E-M5.

– Melko pian kuitenkin päivitin sen kittiobjektiivin parempiin objektiiveihin. Ja vuoden kuluttua huomasin käsissäni sitten olevankin jo Nikonin täyskennoisen kameran, Arja muistelee.

Hän on osallistunut useille valokuvauksen kursseille Kameraseurassa, työväenopistolla ja TSL:ssä.

– Peruskurssit olen käynyt pariin kolmeen kertaan, kun ei tässä iässä enää kerralla mene tieto perille, hän toteaa.

– Tosin olen melko erakko luonne ja varsinkin alkuaikoina koin kuvaamisen niin ”intiimiksi hetkeksi”, että vierastin ajatusta kuvata joukossa. Nykyisin minulla on muutamia hyviä kuvaajakavereita, joiden kanssa on kiva heittää kuvausreissuja.

Arjalle on jäänyt erityisesti mieleen tuore kuvauskokemus tältä syksyltä. Hän otti silloin omakuvia ja oli liikkeellä ystävien kanssa.

– Kuulun Facebookissa moneen kuvausryhmään, joissa on erittäin taidokkaita kuvaajia, joiden töitä ihailen suunnattomasti. Sainpa sitten päähäni tässä päivänä muutamana muiden kuvien innoittamana, että haluan kuvan, jossa kauniit syksyn lehdet leijuvat hempeästi kuvattavien ylle. Tuumasta toimeen ja kaverit mukaan, sillä lehtien heittelyyn tarvitaan käsiä.

Kuvia tuli paljon, mutta Arja ei ollut oikein tyytyväinen niihin.

– Suuri osa kuvista näyttää siltä kuin olisi kaadettu kuivuneet roskat ämpäristä suoraan niskaani. Lehdet eivät vain lähteneet hempeän lempeään leijailuun vaan putosivat suurena klimppinä alas. Ensi kerralla otan kenties keittiötikkaat matkaan ja heitämme lehdet leijumaan ylhäältä alaspäin, eikä sivulta heitellen. Mutta hauskaa meillä oli.

Arjasta kuva on hyvä, jos se jää katsojan mieleen ja tämä palaa katsomaan sitä jopa toisenkin kerran. Hänen mottonsa kuvaamisessa on, että määrä ei korvaa laatua, mutta se luo pohjan sille.

– Murehdin pitkään, että en löydä ominta vahvuusaluetta kuvauksen saralla. En ole sitä edelleenkään löytänyt, mutta olen jättänyt sen murehtimisen pois. Kuvaan, mitä vastaan tulee ja mikä kiinnostaa. En suunnittele etukäteen kuvauskohteita enkä varsinaisesti etsi niitä. Luonnehtisin itseäni lähinnä kuvan ottajaksi, en kuvan tekijäksi.

Arja Vesterholmin omakuva.
Arja Vesterholmin omakuva.

Kuka

Arja Vesterholm

50-vuotias helsinkiläinen valokuvauksen harrastaja. Työskentelee omien sanojensa mukaan ”lain tällä puolella”.

Mikä

Arja sai palkinnoksi Gitzo-hiilikuitujalustakitin, GT2545T-jalustastan ja GH1382QD-kuulapään. Palkinnon arvo on 1099 euroa.