En ymmärrä alkuräjähdystä

Kirjoittanut 9.5.2016

Maailmassa on paljon asioita, joita en ymmärrä.

Olen kyllä yrittänyt ymmärtää painovoima-aaltoja, jotka saavat alkunsa kun mustat aukot törmäävät, kuten äskettäin on tieteellisesti todistettu. Mutta mitä oli ennen alkuräjähdystä?

Äskettäin näin telkkarista erinomaisen Prisma-dokumentin, jossa ystävällinen nuori fyysikko tunnusti, että siitä olotilasta ei ole mitään varmuutta. Epäillään kylläkin, että sen aikainen maailmankaikkeus koostui pelkästään energiasta ja että alkuräjähdyksen muutaman millisekunnin aikana kaikkia tuo energia muuttui aineeksi.

No, nämä ovat toisarvoisia seikkoja, eikä niistä kannata olla huolissaan. On muita paljon tärkeämpiä asioita, joita en ymmärrä. Sellaisia löytyy runsaasti somesta.

En ymmärrä, mitä hauskaa on pukea lemmikkieläin ihmisten vaatteisiin, kuvata raukka ja laittaa kuva Facebookiin. Sääliksi käy viatonta luontokappaletta. Sillä on varmasti tukala olo ja se tuntee myötähäpeää typerän isäntänsä puolesta.

En ymmärrä, mitä hauskaa on pukea pikkulapsi juhlatilaisuutta varten pienennettyihin aikuisten vaatteisiin: pukuun, kauluspaitaan ja kuristavaan solmioon. Ja tädit voihkii: ”Hellanlettas, miten iiiihana pikkumies!” Sääliksi käy lasta. Pahimmassa tapauksessa joutuu vielä muutaman vuoden kuluttua koulukiusatuksi, kun ilkeä isoveli laittaa kuvan someen.

Olen ollut nyt pari vuotta Facebookin kohtuukäyttäjä. Jos jätetään trollit ja vihasivustot omaan arvoonsa tai arvottomuuteensa, olen löytänyt sieltä paljon hauskaa ja hyödyllistä.

Seppo Saves oli oman aikansa valokuvauksen vihainen nuori mies. Kameraseuraa ja Kamera-lehteä hän irvi sanomalla, että jo nimikin sen kertoo, että siellä keskitytään kameroihin. Eiväthän taidemaalaritkaan kokoonnu vertailemaan värituubeja ja pensseleitä.

Somessa on vähän samaa henkeä. Jos valokuvauksessa keskitytään välineisiin ja tekniikkaan, niin en ymmärrä, miten ennen kuvajournalismin huippukuvaajat pärjäsivät nykyisen mittapuun mukaan yksinkertaisilla mekaanisilla kameroilla, kuten Leicalla ja Rolleilla. Ajatella, ei edes älykästä ohjelmoitua jatkuvaa monipistetarkennusta.

Facebookin valokuvaukseen liittyvistä ryhmistä löytyy vaihtoehtoja moniin juniin. Siellä on mm. teknistä neuvontaa, kirpputoreja ja aiheryhmiä. Mutta eivät ne tietenkään korvaa valokuvauslehtiä, sillä Facebookissa vastuu on ruudun tällä puolella.

Yhtä asiaa en ymmärrä, ja se vaivaa minua aina, kun kelailen Facebookin valokuvausryhmiä. Ovatko kuvanmuokkausmenetelmät tehneet ihmisistä värisokeita? En ole koskaan nähnyt luonnossa punaviolettia lumihankea tai neonvihreää koivikkoa. En ole koskaan nähnyt öistä talvimaisemaa, jonka valaistus on kirkas kuin keskipäivällä. Vähemmän on usein enemmän.