Kuukausi on taas vierähtänyt, ja oli aika pohdiskella uuden blogin aihetta. Pöydälläni lojuu näyttävällä paikalla Barcelonan matkaopas. Se muistuttaa minua päivittäin tulevasta. Suuri suunnitelmani oli, että kun olen saanut näyttelyn viimeisteltyä ja avattua, suuntaan pienelle lomalle kuvaamaan Katalonian kaduille.
– Suunnitelmat muuttuvat, totesi ystäväni, kun näyttelyprojekti kaatui viime viikolla ”taiteellisiin erimielisyyksiiin”. No, Barcelonan opas on edelleen pöydälläni ja matkaliput ovat edelleen pöydälläni – saa nähdä, kuinka tässä käy. Uskon kuitenkin, ettei matka kaadu ”taiteellisiin erimielisyyksiin”, vaan mahdumme oikein hyvin samaan koneeseen isäni kanssa 🙂
Matkoilla pidän siitä, että saan vain kävellä ympäriinsä, katsella ja kuvata. Onneksi myös isälleni kävely sopii ja eiköhän hän jaksa myös sen, että tytär kantaa kameraa mukanaan ja kuvaa. Välillä voidaan sitten tankata tapaksia ja tempranilloa.
Innostukseni katukuvaukseen lähti oikeastaan vuonna 2005. Vedin silloin keväällä kurssin opiskelijoilleni, jossa käsiteltiin dokumentaarista kuvaamista, ratkaisevaa hetkeä ja tarinan kerrontaa kuvilla, kuten lehtikuvilla on tapana. Tätä kurssia varten katsoin paljon kuvia, mm. Henri Cartier-Bressonilta, Elliott Erwittilta, Robert Capalta, Pentti Sammallahdelta, kuten myös Best of LIFE -kirjaa, johon on kerätty palkittuja kuvakertomuksia viime vuosituhannelta.
Olin siihen mennessä itse opiskellut valokuvausta, valaisua, valon näkemistä ja valokuvailmaisua reilun vuoden. Innostuin noista kuvista siksi, että oivalsin niissä toteutuvan samat asiat, joita olin harjoitellut. Ne vain oli toteutettu valo, hetki, rajaus ja sommittelu näkemällä ja siitä kuva laukaisemalla. Tämä maailma oli minulle täysin uusi.
Samana kesänä minulla oli mahdollisuus viettää jonkin aikaa New Yorkissa ystäväni luona. Käytin päivät sihen, että kävelin kaduilla ja kuvasin. Kirjoittamani artikkeli matkasta julkaistiin Kamera-lehdessä 2006. Sittemmin olen kuvannut lyhyemmillä matkoillani, mutten kertaakaan niin intensiivisesti kuin 2006. Siksi olinkin innoissani, kun pääsin käymään muutamaksi päiväksi New Yorkiin viime joulukuussa – minulla oli taas mahdollisuus kävellä kaduilla itsekseni ja keskittyä kuvaamiseen. Ja sitä odotan nytkin.
Mutta palatakseni edelliseen blogiini Valaistu ja valittu. Mitä olen yrittänyt toteuttaa kuvissani, joita teen ”valiten”?
Valo – pyrin siihen, että myös kaduilla kuvatuissa kuvissa olisi valon läsnäolo. Huomaan valitsevani reittejä ja kuvausajankohtia sen mukaan, mikä on valon suunta ja havainnoivani valon luonnetta ja miten se valaisee kuvauskohteeni.
Hetkellisyys – Ratkaiseva hetki, tai se varastettu hetki, on toinen tavoittelemani asia. Innostun edelleen aina yhtä paljon, kun näen kuvan, jossa hetkellisyys toteutuu… Se, että esimerkiksi upeassa maisemakuvassa on se pieni asia, joka on siinä vain kuvan ottamisen hetkellä – ihminen, kissa, koira, lintu… laukaisin on painettu pohjaan juuri oikealla hetkellä. ”Olemme nähneet elämän ympärillämme”, kuten Cartier-Bresson sanoo.
… ja että se hetkellinen asia on sommiteltu kuva-alalle siten, että se erottuu kuvasta valokuvauksellisesti. Valokuvauksellisuus tarkoittaa minulle sitä, että tämä valittu kohde erottuu sen taakse jäävästä kuva-alasta joko sitä tummempana tai sitä vaaleampana sävyiltään. Vain näin kuvan katsoja voi sen nähdä: jos kohde on liian saman sävyinen sen taakse jäävän kuva-alan kanssa, se uppoaa taustaan.
Valon ja valokuvauksellisuuden lisäksi huomaan vältteleväni sitä, että horisontti on keskellä kuvaa. Ja pyrkiväni siihen, että kuva-alalla on diagonaalisia linjoja, jotta kuviin syntyi illuusio liikkeestä ja dynamiikkaa.
”The Decisive moment is the simultaneous recognition in a fraction of a second of the significance of an event as well as the precise organization of forms which gives that event its proper expression.” – Henri Cartier-Bresson.
Kevättä ja katukuvausta kohti – milloin otat kameran käteesi ja lähdet kuvaamaan?
Onko sinulla jotain periaatteita, tavotteita, asioita, ihmisiä tai jotain muuta, mitä tavoittelet kuviisi? Kalastajalle toivotetaan ”kireitä siimoja”, mitä toivotetaan kuvaajalle? Toivon Sinulle Ajateltuja Kuvia Kevääseen, koska uskon kuvista tulevan siten niitä aina toivottuja ”parempia kuvia” 🙂