Tässä lehdessä on kaksi artikkelia, jotka osoittautuivat ajankohtaisiksi lehden viimeistelyvaiheessa.

Ensimmäisessä esittelemme valokuvaaja Antti Karppisen, jonka menestys ulkomailla sai jatkoa hänen voitettua FEP European Professional Photographers of the Year -kisan illustrative-sarjan Golden Cameran. Karppisen lisäksi palkintosijoja napsivat myös monet muut suomalaiset kuvaajat: Onni Wiljami Kinnunen, Vesa Tyni, Markus Aspegren, Krister Löfroth, Seppo Rintala, Nina Pauloff ja Sirpa Ryyppö.

Toinen ajankohtainen artikkeli esittelee suomalaisia luontoelämys- ja kuvausmahdollisuuksia tarjoavia yrityksiä. Esiteltävänä on kuusi tunnettua, jatkuvasti palvelua tarjoavaa yritystä. Todellisuudessa yrittäjiä on paljon enemmän. Alan pioneeri Lassi Rautiainen mainitsi Kuva&Kamera-messuilla, että tällaisilla palveluilla hankkii elantonsa noin parikymmentä yrittäjää.

Itse olen yöpynyt pari kertaa karhukojussa kameran kanssa. Voin vakuuttaa, että kokemus on hintansa arvoinen!

Moni alan asiakas tulee nykyään ulkomailta. Lassi mainitsikin, että osa on selvästi opiskelemassa konseptia viedäkseen sen kotimaahansa.

Tällainen luontokuvaustoiminta työllistää sekä suoraan että välillisesti, ja sille näyttää olevan selkeä markkinarako. Vastuullisesti ammattilaisten hoitamana sen vaikutukset luontoon jäävät vähäisiksi verrattuna siihen, että luonnon hyödyntämisestä päättäisivät kylmästi liiketalouden lakien mukaan ajattelevat tahot.

Vireillä on nimittäin ollut esitys uudeksi metsähallituslaiksi. Siitä pitäisi olla eduskunnan päätös, kun tämä lehti on lukijoilla käsissä.

Lakialoitetta vastustava kansalaisadressi sai määräaikaan mennessä lähes 130 000 allekirjoitusta. Huikea keruutulos osoittaa, että suomalaiset haluavat säilyttää metsänsä, tunturinsa ja vesistönsä mahdollisimman luonnontilaisina. Myös ympäristöjärjestöt, MTK, Pohjois-Suomen kunnat, Saamelaiskäräjät ja Metsäalan asiantuntijat ovat vastustaneet lakiesitystä.

Adressissa sanotaan, että ”Metsähallituksen yhtiöittäminen huonontaisi olennaisesti eduskunnan ja kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen luontoa koskeviin päätöksiin. Uudessa osakeyhtiössä valtion talousmetsät ja osa retkeilymaistakin olisivat tuottovaatimusten alaisia”.

Tuotto-odotuksia kohdistuisi myös kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueisiin. Pahin skenaario lienee se, että yhtiöitetty luonto olisi mahdollista myydä kaivostoimintamme tavoin ulkomaalaisomistukseen.

Pidetään kynsin hampain kiinni upeasta luonnostamme ja sen tarjoamista elämyksistä!