50-vuotias Finnfoto katsoo tulevaisuuteen

Kirjoittanut 2.12.2021

Finnfoto – Suomen Valokuvajärjestöt ry on jo 50-vuotias alan kattojärjestö, jonka tavoitteena ja tehtävänä on edistää kotimaassa koko valokuvausalan kenttää. Järjestön 50 vuoden mittaiseen taipaleeseen on mahtunut paljon.

Finnfoto täytti kaikessa hiljaisuudessa 50 vuotta jo viime vuonna. Juhlavuonna ja järjestön uuden vuosikymmenen alussa sen toimintaan vaikutti koronaepidemia, joka kuritti voimakkaasti luovien alojen toimijoiden, valokuvaajat mukaan lukien, elinkeinoa ja taloutta.

”Ymmärsimme nopeasti tilanteen vakavuuden ja olimme ihan ensimmäisiä luovan alan järjestöjen joukossa päättäessämme tukea kuvaajia erityisapurahan avulla. Asia eteni pikavauhdilla: Päätimme hallituksen kokouksessa maaliskuun puolivälin jälkeen vuonna 2020 yhteensä 157 000 euron suuruisesta erityisapurahasta, joka avattiin hakijoille heti huhtikuun alussa. Olemme sen jälkeen osaltamme tarkasti seuranneet pandemian vaikutuksia, ja onneksi kuvaajien tilanne alkaa jo vähitellen helpottua”, sanoo Finnfoton hallituksen puheenjohtaja Kari Tolonen.

Toisin kuin muut suomalaiset valokuva-alan järjestöt Finnfoto on keskusjärjestö, jonka jäseninä ovat kahdeksan laajasti valokuvauksen eri aloja edustavaa järjestöä. Uusimpina jäsenjärjestöinä Finnfotoon liittyivät nyt loppuvuodesta Nuoret Valokuvaajat ry ja Suomen Koulukuvaajat ry. Jäsenjärjestöjensä kautta Finnfoto edustaa yli 12 000:ta kuvaajaa.

”Finnfoton tehtävä on toimia koko valokuvauskentän – jokaisen valokuvaajan – hyväksi, olipa kyse sitten ammattilaisista tai harrastajista”, Finnfoton toiminnanjohtaja Mikko Säteri painottaa.

Finnfoton keskeisiä vastuualueita ovat tekijänoikeuksien vahvistaminen, apurahojen myöntäminen kuvaajille, kansainvälinen järjestötyö, erilaisten kilpailuiden, näyttelyiden ja palkintojen järjestäminen ja tukeminen. Lisäksi järjestö konsultoi ja auttaa yksittäisiä kuvaajia päivittäin liittyen esimerkiksi tekijänoikeuksiin tai niiden rikkomuksiin.

Tekijänoikeudet tapetilla

Tekijänoikeudet ja niiden kehitys Suomessa ovat ajankohtaisia juuri nyt. Suomessa valmistellaan parhaillaan yhtä suurimmista tekijänoikeuslain uudistuksista vuosikymmeniin. Yli 50 000:ta luovan alan tekijää edustava Tekijäfoorumi näkee merkittäviä puutteita suunnitteilla olevassa uudessa tekijänoikeuslaissa ja vaatii sen valmistelemista uudelleen. Esitysluonnoksessa Tekijäfoorumin mukaan ei ole huomioitu EU:n DSM-tekijänoikeusdirektiivin edellyttämiä parannuksia, jolloin muun muassa valokuvaajilla on oikeus saada asianmukainen korvaus teostensa ja esitystensä käytöstä.

”Näemme, että tekijänoikeuslain uusi esitysluonnos toteutuessaan merkitsisi sitä, että kuvaajat olisivat altavastaajan asemassa oikeuksiensa suhteen. Tätä vastaan meidän on pontevasti taisteltava”, Säteri toteaa.

Finnfoton apurahat – kaikille kuvaajille

Finnfoto on suomalaisessa valokuvauskentässä yksi merkittävimmistä apurahojen myöntäjistä. Järjestön tämän vuoden apurahabudjetti on yhteensä noin 600 000 euroa. Järjestön apurahat ovat haettavissa kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, ja niitä voivat hakea kaikki kuvaajat:  ammattilaiset, harrastajat sekä nk. näyttö- ja käyttökuvaajat – erityisalastaan riippumatta. Kuvaajan ei myöskään tarvitse kuulua Finnfoton jäsenjärjestöihin saadakseen apurahaa.

Varat apurahoihinsa Finnfoto saa Kopioston sille tilittämistä kopiointikorvauksista. Finnfoto on yksi  tekijänoikeusjärjestö Kopioston jäsenjärjestöistä.

Valokuva-alan murros

Finnfotossa nähdään hyvin valokuva-alan nopea muutos, johon vaikuttavat muun muassa uudet tekniikat, laitteet ja sosiaalinen media.

”Kentällä valokuvan arvostus koetaan melko kaksijakoisena. Meillä on aivan loistavia, kansainvälisesti menestyneitä kuvaajia ja, mikä erityisen ilahduttavaa, paljon lahjakkaita nuoria kuvaajia. Toisaalta haasteena on somesta johtuva kuvaähky”, Säteri toteaa.

Järjestössä nähdäänkin, että aktiivista työtä valokuvan ja alan eri osaajien hyväksi on jatkettava ja ala on nostettava näkyväksi osaksi luovien alojen kehityksessä.

Finnfoto – Suomen Valokuvajärjestöt ry

  • Perustettu 1971, valokuva-alan kattojärjestö
  • Kahdeksan jäsenjärjestöä: Suomen Ammattivalokuvaajat ry, Suomen Luonnonkuvaajat ry, Suomen Ammattiluontokuvaajat ry, Suomen Fotokaupan Liitto ry, Suomen Kameraseurojen Liitto ry, Taidevalokuvaajat – Fotoart ry, Nuoret Valokuvaajat ry, Suomen Koulukuvaajat ry.
  • Kokonaisjäsenmäärä: Noin 12 000
  • Tehtävä: Aktiivisesti ja aloitteellisesti toimia koko valokuva-alan ja sen kaikkien erityisalueiden hyväksi.
  • Päätoimialueet: Tekijänoikeuksien noudattaminen & vahvistaminen; apurahat valokuvaajille; kansainvälinen yhteistyö alan muiden kattojärjestöjen kanssa; kilpailut (Fotofinlandia) ja palkinnot (Finnfoto-palkinto); kuvaajien neuvontapalvelut ja verkossa tarjottavat työkalut.

Leena Saraste: Vauhdilla liikkeelle 51 vuotta sitten

Sodan jälkeisen niukkuuden hellitettyä valokuvaajien harrastustoiminta vilkastui 1950-luvun puolivälissä. Suomen Kameraseurojen Liiton erityisen onnistuneen, Galerie Hörhammerilla vuonna 1956 pidetyn vuosinäyttelyn jälkeen keskeinen harrastajaliikkeen veteraani Arvi Hanste kirjoitti, että olisi suotavaa, että ainakin Helsingissä voitaisiin joka vuosi pitää valokuvanäyttely.

Näyttelyitä ei ollut usein, mutta valokuvia näkyi kaikkialla. Niiden tekijät vain olivat näkymättömiä. Kuvaajan nimen käyttö kuvan yhteydessä oli poikkeus. Ahkerasti lehtiin kuvannut Oswald Hedenström keksi sopivan lyhyen nimimerkin ”Hede”, joka jaksettiin melkein aina painaa lehteen.

Kuvien tekijöillä oli niukasti oikeuksia. Suomen Valokuvaajain Liiton puheenjohtaja ja Suomen valokuvaaja -lehden päätoimittaja Otso Pietinen piti asiaa jatkuvasti esillä. Tekijänoikeuden sijasta silloisessa lainsäädännössä oli Laki oikeudesta valokuvaan, joka antoi kuvan tilaajalle vahvemman aseman kuin tekijälle. Lainsäädäntö muuttui vasta 1995.

Valokuvaajien asema kohentui vähitellen, ja yhtenä syynä oli varmasti lopulta 1959 Helsingin Taidehallissakin esitelty The Family of Man -näyttely ja sen maailmanmenestys. Muutakin tiedotusvälineissä näkyvää tapahtui: Iso-Britanniassa prinsessa Margaret meni vuonna 1960 naimisiin valokuvaaja Anthony Armstrong-Jonesin kanssa, ja Yhdysvaltain presidentin puoliso Jackie Kennedy oli toiminut journalistina ja esiintynyt kuvissa iso kamera ja salamalaite mukanaan. Kuvajournalismi nousi kukoistukseen. Suomessa aikakauslehdet, kuten Apu, Suomen Kuvalehti ja Viikkosanomat, nostivat valokuvat uudella tavalla keskeiseksi sisällöksi. Valokuvaajat tuotiin niminä toimittajien rinnalle.

Uuden taidehallinnon luominen oli lopulta keskeinen ja pakottava tekijä, joka sai valokuvaajat oivaltamaan tilanteen ja ajamaan yhteistä etua. Kehitys lähti käyntiin, kun Lauri Ahon johtama Valtion taidekomitea jätti mietintönsä taidehallinnosta 1960-luvun alussa. Sitä hioi eteenpäin kansanedustaja ja kirjailija Arvo Salon komitea. Elokuvan kylkiäisenä, osana kamerataidetta, myös valokuvaus pääsi valtion taidehallinnon piiriin. Kun toiminta-avustuksista ja apurahoista valokuvaajille näytti jäävän vain orpopojan osa, ryhdyttiin keräämään joukkovoimaa asian korjaamiseksi.

Siellä, missä oli ollut hajanaisia valokuvaajien ammattiryhmiä ja harrastajien toimintaa, olikin äkkiä Finnfoto – Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto ajamassa valokuvaajien asemaa ja etuja, tukemassa heidän ammatillisia ja taiteellisia vaatimuksiaan ja kehittämässä valokuvakulttuuria. Samaan aikaan syntyi vauhdilla Suomen valokuvataiteen museo. Valokuva siirtyi yhtenäiskulttuurin aikaan, yhteisin eduin ja tavoittein. Valokuvalla oli itseisarvo niin taiteen ja tieteen kuin mainonnan ja journalismin välineenä.

Ulkoapäin katsoen kaikki tapahtui räjähtävällä vauhdilla vuosina 1968–1970, huolimatta siitä, että itse kuvaajat tuskastuivat kehityksen hitauteen. Äkkiä meillä oli kehittyvä Valokuvaaja-lehti, tuli mahdollisuus saada apurahoja kuvausprojekteihin ja oma näyttelytilakin. Pian me kaikki kiipesimme vähintään kerran kuussa kierreportaita Korkeavuorenkadulla Börje Söderholmin silloise Laatukuvan entisiin tiloihin, jonne vastasyntyneet Suomen valokuvataiteen museo, Finnfoto ja Valokuva-lehti majoittuivat. Yhteinen osoite ja pitkälti samat toimijat aiheuttivat sen, että eri tahoja oli pitkään vaikea erottaa toisistaan.

Osana Aalto-yliopistoa valokuvakoulutus on nyt menettänyt itsenäistä identiteettiään, eikä omaa taidetoimikuntaakaan enää ole, eikä siis välttämättä alalle tulevia apurahoja ja valtionpalkintoja. Toisaalta Matti A. Pitkäsen epärealistiselta tuntunut haave alan tohtoreista on toteutunut: valokuvasta väitelleitä on jo nelisenkymmentä.