Australiaaaa!…

Jäin miettimään hyvää ja lyhyttä mainoslausetta Australiasta, mutta pakko myöntää, etten keksinyt mitään. Ei siksi, että olisi jotain huonoa sanottavaa tästä huikeasta maasta. Lähinnä siksi, että omat tietoni ovat peräisin siitä Ylen dokkarista, jonka uusintaa seurailin 10-vuotiaana sivusilmällä, puurolusikkaa mutustellen. Ja voisin luulla, että siihen aikaan huomio kiinnittyi enemmän pöydällä majailevaan pikkuautoon, kuin ruudussa pomppivaan kenguruun.

Siinäpä vastaus ”Miksi täällä?” kysymykseen. Yritetään oppia, nähdä ja kokea kaikkea uutta ja jännää. Viimeisen vuoden aikana on tullut vierailtua yli 10 maassa ja hurjaa kuinka paljon ajatusmaailma muuttuu. Uskomattomia paikkoja, uusia ihmisiä, unohtumattomia hetkiä… Tätä U-alkuista listaa voisin jatkaa blogin loppuun asti, mutta mainitaan vain että numero Uno on kyllä se, ettei tarvitse sitä roskasäkkiä viedä ja kaivaa takaisin tullessa uutta sähkölaskua postilaatikon pohjalta.

Saavuin siis Melbourneen vuoden alusta ja suunnitelmissa on seikkailla tämä vuosi tässä maassa. Siinäpä se, se ainut suunnitelma jonka sisällöstä ei mitään hajua, päivä kerrallaan ja täysin fiiliksen mukaan. Eihän sitä tiedä, jos vaikka koti-ikävä sattuu iskemään, heh.

Tässä kesästä nauttiessa olen kerennyt tutkimaan netistä mahdollisia matkakohteita ympäri Victorian aluetta, jossa Melbourne sijaitsee. Ei se Googlen kuvahaku kyllä näyttänyt yhtään hullummalta. Myös uudet ihmiset joihin olen tutustunut, ovat kertoneet kokemuksiaan ympäri Melbournea. Ja kyllä, kaikkien tietämä Great Ocean Road ja 12 apostolia ovat se reppureissaajien juttu. Tämän tulen varmasti ajelemaan lähiviikkojen aikana, annetaan syksyn ensin vähän lähestyä.

Oma eka reissu pois kaupunkialueelta sijoittui Dandenong Rangesin Kansallispuistoon, joka on noin reippaan tunnin junamatkan päässä keskustan kiireestä. Mitä kauemmas mentiin, sitä enemmän alkoi tulla Australia esiin tuijotellessa junan ikkunasta.

Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, erityisesti metsässä, mihin tämä kansallispuisto sopii täydellisesti. Junakin parkkeerasi vain 10 minuutin kävelymatkan päähän kansallispuiston eteläosasta, joten eväsreppu selkään ja päiväksi metsän siimekseen.

Tässä kohtaa voi varmaan sanoa; mitä syvemmällä, sen parempi, kaikkeen se ei välttämättä sovi. Valo alkaa vähentyä ja suodattuu oksien läpi tuoden yksityiskohtia esiin. Siinä on myös sopivaa jännitystä, kun ei ikinä tiedä mitä seuraavan puun takana odottaa, kuten vaikkapa Suovallabi. Otettiin siinä noin 5 sekunnin katsekontakti, jossa taustalle olisi sopinut villin lännen kaksintaistelutunnari. Käsi kameralle ja PAM! Ei jälkeäkään Vallabista… Nopeasti loikkii.

Aurinko alkoikin jo kadota horisontin taakse. Fiilis jaloissakin kertoi samaa kuin askelmittari, 20 kilsaa ja ympyrän pyöriminen riitti tälle päivää. Pari sataa kuvaa rikkaampana takaisin junaan, eikä energinen soittolistakaan pelastanut meikää torkuilta.

Siisti ja eksoottinen paikka, joka vaatii toisen vierailun myös pohjoisosaan! Täytyy vaan kärkkyä kunnon aamusumut kaveriksi.

Mutta jees, löydät lisää meikän seikkailuista Instagramista sekä Facebookista, myös Snapchatin puolelta nimimerkillä, ilarituupanen. Vastailen myös mielelläni, jos löytyy jotain kysyttävää kuvista, Australiasta, tai no, melkeinpä mistä vain!

Thanks and till next time!