Emmi Minkkinen on Vuoden kuvaaja 2018 -kokonaiskilpailun voittaja.

Jyväskyläläinen Emmi Minkkinen on selvin pisteluvuin Vuoden kuvaaja. Hänen viimeistellyt, voimakastunnelmaiset kuvansa herättivät tuomarien huomion jokaisessa osakilpailussa, ja kaksi kertaa ne nousivat jopa ykkössijalle.

Emmi on erikoistunut henkilökuvaukseen. Syyksi hän mainitsee sen, että pitää tarinoista.

– Koen olevani parempi kertomaan tarinoita ihmisten kautta kuin vaikkapa maisemakuvilla. Henkilökuvilla on helpompi saada aikaiseksi intensiivinen ja samaistuttava tunnelma.

Miten Emmi sitten lähestyit Vuoden kuvaajan kilpailuaiheita?

– Välttelin tietoisesti tavanomaisimpia mielleyhtymiä. Kauhusta tulee ensimmäisenä mieleen zombiet, veri ja kirves, romantiikasta puolestaan häät ja nuoret rakastavaiset.

Osa kilpailukuvista löytyi varastosta, osan hän otti nimenomaan kilpailua varten.

– Komedia oli itselleni kaikista haastavin aihe. On vaikeaa ikuistaa kuvaan yhtä aikaa intensiteetti sekä rentous ja hauskuus. Ehkä hauskuuden ilmaiseminen ei ole minun juttuni tai sitten huumorini on liian mustaa – tai huonoa, hän nauraa.

Aiheena fantasia oli hänelle mieluisin.

– Pidän siitä, että pääsen luomaan jotain, minkä ei tarvitse olla todenmukaista. Se tuo mukavaa vaihtelua dokumentaariselle kuvaukselle, jota teen eniten. Ja koska rakastan metsiä ja suoalueita, halusin luoda fantasian metsäteeman ympärille.

Emmi mainitsee, että kuvien nimeämisellä on iso merkitys.

– Kuvien nimiä mietinkin tarkkaan. Se on vaikein osuus, eikä tule minulta luonnostaan.

– Hyvä henkilökuva ilmaisee kuvattavan sisintä ja tukee tämän persoonaa. Erityisen tärkeää on katse, joka herättää ajatuksia tai kysymyksiä, Emmi sanoo.

Hänen henkilökuvissaan onkin hyvin intensiivinen tunnelma. Neljännen osakilpailun Tapiotar-fantasiakuvassa, jossa tytön silmät pureutuvat katsojaan.

Miten Emmi ohjaa kuvattaviaan, että hän saa heistä esiin näin voimakkaita latauksia?

– Minulle on tärkeää, että kuvattava löytää yhteyden minun, kuvaajan kanssa, eikä niinkään kameran kanssa. Tärkeää on ruokkia mallin luottamusta omaan osaamiseensa.

Emmin kilpailukuvien värimaailma on hyvin harkittu.

– Editoin kuvia vain niin kuin omissa silmissäni hyvältä näyttää. Usein mustavalkoinen näyttää kaikista parhaalta. Mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti harjoitella värien käyttöä ja samalla huomasin, että tykkään leikitellä väreillä.

Emmi ei muuta kuvankäsittelyssä kuvaa täysin toiseksi, vaan korostaa jo olemassa olevaa.

– Kuvankäsittelyssä haluan vahvistaa kuvan jo olemassa olevaa tunnelmaa. Tunnelma määrittää sen, tuleeko kuvasta mustavalkoinen vai värillinen, lämmin- vai kylmäsävyinen. Toisaalta joskus jo kuvaustilanteessa mielessäni on jokin tietty värimaailma. Näin kävi vaikkapa Tapiotar-kuvan kohdalla Fantasia-osakilpailussa.

– Kun pääsen kuvissa editointivaiheeseen, en mieti liikaa etukäteen, miten lähden kuvaa muokkaamaan, vaan annan mennä. Välillä on hyvä pistää kone kiinni ja tehdä jotain muuta. Kun pienen paussin jälkeen katson kuvaa, jos se ei säväytä, aloitan alusta tai vaihdan kuvaa.

Emmi aloitti valokuvausharrastuksen vuonna 2013.

– Ostin silloin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Kuvasin aluksi lähinnä mustavalkoista enkä käyttänyt kuvanmuokkausohjelmia. Vasta syksyllä 2016 tutustuin Adoben ohjelmiin, ja se avasi minulle uuden maailman ja samalla koukutti minut lopullisesti, Emmi kertoo.

Nykyisin harrastuksesta on tullut ammatti. Emmi toteaa, että hän valokuvaa työkseen, jotta voisi harrastaa valokuvausta. Muun muassa kesä 2019 on varattu täyteen hääkuvauksia.

– Dokumentaarisen kuvauksen saralla itselleni kaikista läheisin kuvausaihe on sauna. Jo kuvausharrastukseni alusta lähtien olen ikuistanut suomalaista, osin katoavaa saunaperinnettä, hän kertoo.

– Omiin projekteihini kuuluu ensi kesänä Galleria Ratamoon Jyväskylään tuleva näyttely, joka tällä hetkellä kulkee nimellä Juurilta versoo. Lisäksi jatkan saunaperinteiden ikuistamista. Saunakansa-valokuvanäyttelyni nähdään syksyllä Mikkelin valokuvakeskuksella.

Vuosien varrella Emmille on käynyt kuvauksissa myös huvittavia sattumuksia.

– Kerran puistossa kuvatessani koira nosti jalkaansa ja pissasi kamerareppuuni. Onneksi mitään ei hajonnut ja hajutkin lähtivät pesussa, hän hymyilee.

Mutta mikä on Emmin motto kuvaamisessa?

– Luota intuitioon, lue ihmisiä ja tilannetta. Ole rohkea.

Kuka

Emmi Minkkinen
34-vuotias jyväskyläläinen valokuvaaja.
 Valokuvaajan ammattitutkinto 2017.
Kuvannut mm. saunaperinteitä.
www.emmiminkkinen.com