Great Ocean Road on vajaan 250 km:n mittainen nenä kiinni ikkunassa -tie, jolle mahtuu mitä upeimpia maisemia. Surffirantaa, pieniä rantakyliä, sademetsää, kalliojyrkänteitä, mutkaa mutkan perään…

Monipuolisuus onkin varmaan yksi syy, miksi tämä kuuluu Australian suosituimpien roadtrippien joukkoon. Ja kaikkihan haluavat edes kerran nähdä ne 12 apostolia. Valmistaudut vain huolellisesti pujottelemaan tuhannet selfiekepit, talviolympialaisia odotellessa!

Meille sattui hyvä ajankohta pääsiäiseksi hypätä auton rattiin. Pitkät vapaat sekä sääennustus, joka oli täytetty keltaisilla palloilla. No, ei me ainoita oltu, jotka näkivät tämän mahdollisuutensa munan etsintään. Alun vuoristotiet madeltiin liikenteen mukana – meillähän ei mitään kiirettä ollut, hidas vauhti edesauttoi ajovuorossakin olevaa vähän vilkuilemaan merimaisemia.

Napattiin kaupasta huikopalaa ja hypättiinkin hetkeksi pois ruuhkista. Ajateltiin suunnata sademetsän syvyyksiin, Great Otwayn kansallispuistoon. Tiet kapenivat ja kapenivat. Ei meidän vauhti sielläkään päätä huimannut. Rullailtiin ikkunat auki ja vedettiin freshiä sademetsäilmaa keuhkoihin. Lopulta löydettiin pari upeaa vesiputousta ja punapuumetsä täynnä tunnelmaa.

Aurinko jätti meidät tältä päivältä. Mutta ukoissa riitti virtaa vielä, joten ajeltiin takaisin rannikolle ottamaan rennosti tähtitaivaan alle.

Valittiin paikaksi Gibson Steps, jossa pääsee laskeutumaan portaita pitkin kalliojyrkänteeltä rannalle. Pojat jäivät makuulleen nokka kohti tähtitaivasta, kun itse lähdin tutkimaan rantaa tarkemmin kameran kanssa.

Eipähän siinä kauan mennyt, kun toinen kavereista tuli litimärkänä sohimaan taskulampun kanssa kysellen autonavaimia. Meri oli kuulemma huuhtonut päivän hiet pois vaatteista. Itse jäin vielä kuvailemaan kuunvalossa ennen kuin oli aika heittää kaara parkkiin ja päätä penkkiin. Kyllä, vietimme erittäin tiiviin yön kolmestaan meidän tilaihme vuokra-Hyundaissa.

Kello pärisi ennen auringon nousua. Siinä hieman sekavin fiiliksin startattiin meidän peto, joka oli heti valmis syömään australialaista asflattia. Päivän agendana oli kiertää loppupätkän scenic lookout -paikat ennen turistibussien saapumista.

Aloitettiin 12 apostolilta. Pakko myöntää, että on ansainnut kaiken hypetyksen. Näitä näköalapaikkoja on muuten paljon, silti jokainen jaksaa yllättää ja antaa oman vau-fiiliksensä. Yhtäkkiä saavuimmekin jo Warrnamboolin keskustaan – mitä, joko se loppui? Olisihan se voinut jatkua pidemmälle! Jatkettiin kuitenkin vielä ajamista pienempään kylään, jossa päästiin fiilistelemään viikonloppumarkkinoita.

Heitettiin lopulta U-käännös ja aloiteltiin paluumatkaa samaa reittiä pitkin. Toivoen, että joku näköalapaikka olisi jäänyt huomaamatta. Kerettiin takaisin merimaisemiin auringonlaskulle, jonka jälkeen kuu jälleen antoi meille lisää valoa.

Se tunnelma on jotain uskomatonta, minkä kuunvalo antaa kierrellessä kallioiden reunoilla. Unohdin ihan, että olihan meillä vielä edessä kaikkien odottama viimeinen yöpyminen autossa…

Parin tunnin yöunet takana, mutta edessä odotti muutaman sadan kilometrin mittainen kotimatka. Maisemat jäivät vähän kakkoseksi täyttävän aamupalalautasen ja jäätävän kokoisen kahvikupin metsästyksessä.

Mutta yhteenvetona voin vaan sanoa, että aivan huikea reissu uskomattomissa maisemissa. Suosittelen todellakin varaamaan reissulle useamman päivän aikaa, jos haluaa nauttia kaikista antimista, mitä Great Ocean Road tarjoaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin vielä kiva yllätys, kun bongattiin tällainen ylipirteä veijari – ainakin meihin verrattuna.