ILOA KUVISTA

Olen ahertanut Tarinapallot kirjani markkinoinnin parissa ja miettinyt kaikenlaisia keinoja levittää tietoa.

Mieleen tuli myös kirjastojen toiminta. Kirjasto onkin tänä päivänä paljon muuta kuin vain kirjojen lainaamista. Siellä käy paljon erilaisia ryhmiä. Päiväkotien ja koululaisten ryhmät tulevat tutustumaan kirjastoon ja toivottavasti innostumaan lukemisesta. Ajattelin, että siinä olisi ehkä paikka myös kirjan esittelylle. Kirjaston tiloissa voi pitää myös esimerkiksi kirjan julkistamistilaisuuden.

Otin yhteyttä Itäkeskuksen kirjastoon (STOA), koska se on tässä omilla kulmilla. Siellä suhtauduttiinkin asiaan positiivisesti ja aika varattiin satutuokiolle. Koronatilanteesta johtuen he voivat kutsua paikalle vain yhden ryhmän kerrallaan, mutta se sopii minulle hyvin. Kymmenen 2-4 vuotta vanhaa lasta ja kolme aikuista tulivat paikalle. Lapset istuivat lattialla ja kuuntelivat. Aika ajoin keskittyminen alkoi herpaantua, ja silloin kutsuin lapset lähemmäs esillä olevia kuvia. Kysyin esimerkiksi: löytyykö kuvasta hiiri? Kun se löytyi, istuivat lapset taas paikoilleen, ja jaksoivat kuunnella tarinaa eteenpäin. Tilaisuus oli mukava vuorovaikutteinen yhdessäolon hetki. Myös aikuiset viihtyivät.

Kirjani on A4 kokoinen vaakamallinen ja kuva aina yhden sivuin kokoinen. Tulostin niiden satujen kuvat, A3 kokoisiksi, jotka aion kertoa ja kiinnitin ne kehyspahviin. Silloin koko ryhmä näkee kuvan kerralla ja kaikki voivat keskittyä samalla kuuntelemaan.

Koska kyseessä on kirjasto, aloitan tuokion kertomalla sadun lukevasta koirasta. Kirjastoissahan käy myös niin sanottuja lukukoiria. Lapsi, jolla on haasteita lukemisessa voi lukea 15 minuutin ajan jotain haluamaansa tekstiä koiralle. Koira kuuntelee kommentoimatta eikä pahastu virheistä. Näin lukemisesta välittyy miellyttävä kokemus. Tätä toimintaa kirjastot tekevät yhteistyössä kennelliiton kanssa. Hieno idea! (Huom. koronarajoitukset rajoittavat tällä hetkellä myös tätä toimintaa).

Omassa tilaisuudessani luen lapsille muutaman tarinan Tarinapallot kirjasta. Kerron myös lyhyesti miten ja miksi kirja syntyi. Tilaisuus kestää noin puoli tuntia. Yhtä lailla voisi esitellä kuvia. Jos kuvasi ovat tarinallisia voit aukaista kuulijoille tarinaa tai maisemakuvista voisi kertoa paikasta, jossa kuva on otettu. Aina löytyy jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Komeat karhukuvat ja hienot kukkakuvat kiinnostavat varmasti myös katsojia. Eli kaikki genret käyvät. Lyhyt ja selkeäsanainen kerronta puree. Valmistaudu myös kysymyksiin kuvistasi.  Lasten kysymykset ovatkin usein varsin mielenkiintoisia ja yllättäviä.

Useimmilla meillä on kuvia vaikka muille jakaa. Voisiko iloa jakaa kuvien välityksellä? Lapsiryhmien lisäksi myös vanhukset kaipaavat kivaa ohjelmaa, joka tuo päivään hetken iloa ja kauneutta. Suurimmassa osassa vanhusten hoivayksiköitä ja palvelutaloja löytyy iso taulutelevisio, jonka kautta voi näyttää muistitikulla olevia kuvia suurina. Kehitysvammaiset ovat myös iloisia, jos heitä muistetaan kivalla ohjelmatuokiolla. Esittäjälle ei koidu kuluja kuin ajankäytön verran. Se on pieni hinta. Jos ryhmässä on muistisairaita tai kehitysvammaisia tulee se ottaa huomioon myös esitystavassa.

Koska kohta on käsillä vuoden pimeimmät ajat, haastan teidät valokuvan harrastaja kollegat jakamaan ILOA. Jos jokainen jakaa vaikka yhden iloisen hetken kanssaihmisille kertyy siitä paljon hyvää. Itselle tulee varmasti hyvä mieli ja kuvatkin pääsevät sieltä kovalevyltä tuulettumaan.