Syksyn merkkien ilmestyessä tulee usein myös innostuksen aalto. Haluaisi oppia jotain uutta, aloittaa uuden harrastuksen, tai miksei vain päivittää vanhaa harrastusta. Se ei tarkoita valokuvauksessa, että uusi objektiivi tai peräti kameran runko pitää hankkia. Tuleehan tietokoneeseenkin koko ajan pikku päivityksiä.

Harrastuksen pikkupäivityksiä voisivat olla uusi tapa lähestyä kuvaamista tai tietojen päivittämistä jollain kurssilla. Kurssitarjontaa löytyy paljon. Mikään ei estä myöskään itseopiskelua, kenelle se sopii. YouTube esityksiä  löytyy liiankin paljon. Niitä on sekä erittäin laadukkaita ja selkeitä, että paljon myös suorastaan huonoja. Kannattaa käyttää maalaisjärkeä suodattamaan.

Uuden opettelu ei aina ole ”heti valmis” käytettäväksi, vaan usein joutuu harjoittelemaan montakin kertaa, ennen kuin uusi asia aukeaa. Pitkäjänteisyys ei ole päivän sana. Kaiken pitäisi onnistua heti, tai olla heti valmista. Valokuvauksen harrastajat ovat usein harjaantuneet pitkäjänteisyyteen. Luontokuvaajat joutuvat odottamaan hiljaa, että kohde tulee esiin. Pitkän valotusajan käyttäjät tietävät myös, että tulosta pitää odotella.

Entäs te, jotka kuvaatte still life asetelmia. Niiden valmisteluun voi kulua aikaa melkoisesti, joskin itse kuvaaminen voi olla hyvin nopeaa käytettäessä studiovaloja.

Edellä mainittuihin syihin vedoten väitänkin, että meillä kaikilla harrastajakuvaajilla on hyvät edellytykset myös pitkäjänteiseen oppimiseen. Erilaiset projektipajat ovat olleet viime vuosina suosittuja kursseja. Niiden lopputavoite on usein ollut kurssilaisten näyttely. Se on kuin palkinto pitkäjänteisestä työstä.

Itse koen, että tarvitsen koko ajan virikkeitä uuden oppimiseen. Olen kuulunut jo vuosia ryhmään, jossa kerran kuussa saamme tietopaketin (digitaalisen), joka koostuu useista tutoriaaleista eli opetusvideoista.  Odotan joka kuukauden 1. päivän uutta tietopakettia innolla. Ei aina uusia tekniikoita, vaan uusia tapoja käyttää tuttuja työtapoja tai työkaluja. Omat työkaluni ovat photoshopissa. Itse arvostan mahdollisuutta opiskella silloin kun se minulle sopii. Myös se, että voi katsoa jonkin videon vaikka monta kertaa on hyvä.

Välillä on kiva katsella monen vuoden takaisia kuvia ja jatkaa niiden käsittelyä. Siitä huomaa mitä kaikkea on matkan varrella oppinut. Ehkä työstäminen on kuvankäsittelyä, mutta se voi olla myös uudelleen ajattelua. Miten sommittelisin tämän kuvan tänään? Ovatko palikat kohdillaan vai katseen suunta väärä? Kaatuuko sommittelu vai onko kuva tasapainoinen?

Monesti kysynkin itseltäni: Mitä oikein ajattelit kun otit kuvan, vai ajattelitko mitään? Useimmiten huomaan, että en ollut jaksanut keskittyä kaikkiin tarvittaviin asioihin.

Koskaan ei ole liian vanha oppimaan, se on ihanaa. Itselleen tulee kuitenkin olla armollinen, eikä vaatia mahdottomia. Tämä on useimmille kuitenkin vain harrastus, antoisa ja mukava sellainen.