Useimmissa kameraseuroissa pidetään kuukausittain yksi kokoontuminen, joka tuo seuran jäsenet yhteen. Näin oli aluksi myös Helsingin Kameraseurassa. Kokous oli yhtä kuin Kameraseura. Siellä pidettiin esitelmiä, kilpailtiin valokuvilla ja keskusteltiin kiihkeästikin teknisistä kysymyksistä, valokuvista ja taiteesta.

Toiminta muuttui aikojen myötä. Sotavuosina kulttuuriharrastukset tulivat suosituiksi, mikä näkyi seuran jäsenmäärissä. Kun väkeä tuli lisää, nousi esiin erityistarpeita, joihin oli reagoitava. Seura sai ensimmäiset alakerhonsa, joita luonnehti keskittyminen teknisiin kysymyksiin. Perustietoja sai rauhan palattua perustetussa Opintokerhossa; tuolloin saivat oman kerhonsa myös liikkuvan kuvan kaitafilmaajat, ja värivalokuvaus teki tuloaan. Se sai oman kerhonsa 1950-luvun puolivälissä.

Kansainväliset yhteydet lisääntyivät 1960-luvulla, ja siihen liittyi Kameraseuraan vuosikymmenen alkupuolella perustettu kansainväliseen näyttelytoimintaan keskittynyt Näyttelykuvaajat. Tuolloin seurassa koettiin uusi kasvupyrähdys, johon ehkä suorimmin kytkeytyivät naisjäsenille tarkoitettu Tyttöjen kerho ja Nuorten kerho. Ne kertoivat, että yhteisö voi olla muutakin kuin herraseura, jollainen Kameraseura oli siihen asti ollut.

Näiden kerhojen ohjelmaan kuului vielä kilpaileminen, mutta ilmassa oli merkkejä muutoksesta. Kun uusi polvi perusti 1970-luvun lopulta lähtien kerhoja, useimmissa niistä ei enää kilpailtu. Ne ottivat toimintamallinsa työpajoista ja niissä keskusteltiin innokkaasti taiteesta. Pyrkimys luovaan valokuvaukseen oli niissä kenties tinkimättömintä samalla kun Kuukausikokouksessa yhä järjestettiin arvokkaimmat kilpailut.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen digimurros synnytti vielä yhden tekniikkaan keskittyneen kerhon, nykyisen Tekniikan. Muissa kerhoissa perinteisen kaltainen opiskelu väheni kurssitoiminnan ja työpajojen lisääntyessä. Uusia kerhoja yhdisti nyt erikoistuminen kuvausaiheisiin, kuten luonto- ja ympäristökuvauksen Natura, henkilökuvauksen Persona tai Maisemakuvaajat. Myös yhteistä toimintaa aktivoimaan perustettiin retkeileviä kerhoja. Kuukausikokouksen lisäksi seuralla on juhlavuotenaan yhteensä 13 kerhoa.

Kerhotoiminnan muuttuminen aikojen saatossa kertoo, mitä seuran jäsenet ovat kulloinkin pitäneet tärkeänä. Digi- ja internet-aikana on myös ollut ylipäätään tärkeää, että kameraseuratoiminta on tarjonnut harrastajille mahdollisuuden tässä-ja-nyt kohtaamisiin muiden harrastajien kanssa.

Tämän palstan artikkelisarja perustuu Kameraseuran juhlavuonna ilmestyvään 100-vuotishistoriaan.