Kameraseuran ensimmäiset säännöt kertovat, että seura toimi valokuvauksen harrastuksen edistämiseksi Suomessa. Käytännössä seura oli etenkin valokuvataiteen vaalijoiden yhteisö. Kysymykset valokuvan olemuksesta ja siitä, mikä on oikeaa valokuvataidetta, olivat oleellisia ja aiheuttivat kiihkeitä väittelyitä.

Taideihanteet määritteli aluksi suuntaus, jota myöhemmin kutsuttiin piktorialismiksi. Sen tavoitteena oli tunnelmallinen ja rauhallinen, maalaustaidetta jäljittelevä valokuva, joka otti usein aiheensa luonnosta. Taidekuvassa olivat usein kauttaaltaan pehmeät ääriviivat. Kannatusta alkoi 1920-luvun lopulla löytyä myös toisenlaisille valokuville, jotka edustivat varhaista modernismia. Sen tavoitteisiin ei kuulunut seesteinen harmonia. Modernismi toi tullessaan uudenlaiset kuvakulmat alhaalta ylös ja ylhäältä alas, kaupunkimiljööseen keskittyneet aiheet ja usein kauttaaltaan teräväpiirteiset kuvat. Valokuvan aihe oli väline sille, mitä kuvaaja halusi sanoa, ei pääasia.

Suuntauksien välille kehkeytyi väittely, joka oli kiihkeimmillään vuosina 1929–1931. Modernismin puolesta kirjoitteli etenkin nuori ja sanavalmis Eino Mäkinen, piktorialismia puolustivat ennen muita Martti Pesonen ja järkähtämätön Arvi Hanste. Tämä muisteli myöhemmin, kuinka Mäkinen seuran epävirallisissa illalliskilpailuissa puhui läsnäolijat ympäri kannattamaan valokuvaa, joka oli hänen aatteensa mukainen, mutta jota Hanste ei pitänyt kummoisenakaan.

Sekä Hanste että Mäkinen olivat seuran toiminnassa mukana vielä pitkään, ja kumpikin omaksui itselleen kutsumanimen, joka heijasteli kiivasta mielipiteenvaihtoa. Mäkinen kutsui itseään Oppositioksi, koska halusi aina kertoa oman mielipiteensä keskusteltavasta aiheesta. Hanste puolestaan kutsui itseään Maisemaliitoksi. Maisemakuva oli yksi piktorialistien suosikkiaiheista. Se taas joutui varsinkin Mäkisen silmätikuksi, joten Hanste ilmaisi kutsumanimellään puolustavansa maisemakuvaa hyvänä valokuvataiteena.

Kameraseurassa jäseninä olleet kuvaajat Heikki Aho, Heinrich Iffland ja Vilho Setälä sekä Björn Soldan ja Hanns Brückner perustivat ABISS-ryhmän, joka ehti pitää yhden näyttelyn vuonna 1930. Se oli modernin valo­kuvauksen merkittävä esiintulo Suomessa. Kaikki modernistit olivat nuoria ja elämä vei heidät pian kunkin tahoilleen. Modernismin kukoistusaika jäi siten Kameraseurassa lyhyeksi. Myös maailma ja yleinen ilmapiiri muuttuivat vähemmän kokeiluihin kannustavaksi. Modernismi palasi 1950-luvulla.

Tämän palstan artikkelisarja perustuu Kameraseuran juhlavuonna ilmestyvään 100-vuotishistoriaan.