Kolumni – Herkkyyden ylistys

Kirjoittanut 24.10.2019

Valokuvauksen ensimmäiset sata vuotta olivat minuuttipeliä: filmien onnettoman herkkyyden takia action-kuvaus tarkoitti kaikkea, missä ei käytetty erillistä poseeraustelinettä (jonka tehtävä oli siis pitää kuvattava paikoillaan minuuttikaupalla).

Sitten tulivat 1920-luku ja pienet kamerat. Leicat mullistivat kuvaamisen: yhtäkkiä jalustat saattoi jättää kotiin ja roiskia menemään elokuvakameroista tutulle kinofilmille, joka tarjosi mahdollisuuden ottaa useampia kuvia peräjälkeen – ja huomatkaa,  paremmalla laadulla, elokuvaruutu kun on 24 mm leveä.

Syntyi kuvareportaasi, joka ihka uusia painomenetelmiä käyttämällä ja lennokkaalla taitolla pyrki emuloimaan elokuvallista kerrontaa leikkauksine päivineen.

Samalla syntyi metsästäjä-kerääjäkuvaajien ryhmä. Nyt kuvia pystyi ottamaan kohteiden sitä välttämättä huomaamatta. Ensimmäinen lajinsa edustaja oli saksalainen Erich Salomon, joka onnistui hivuttautumaan tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

Eräänlaisina metsästäjä-kerääjinä voidaan pitää myös Capaa ja Cartier-Bressonia, jotka eivät mallisopimuksia juurikaan laukussaan kantaneet.

Paparazzit, nuo urbaanit luontokuvaajat, päätyivät pian viikonlopuiksi kököttämään puskissa ja pissaamaan pulloon vain saadakseen jonkun tähtösen bikinikuvan. Kuvasta tuli ase, pahimmillaan joukkotuhosellainen, ja kuvaajista paariaa, hylkiöitä.

Itse en ole tällä vuosituhannella ottanut yhtään kuvaa niin, ettei kuvattava olisi ollut kuvauksesta etukäteen tietoinen. Pyrin aina myös selittämään kuvan käytön mahdollisimman tarkkaan. Mielestäni se kuuluu kuvattavien perusoikeuksiin, varsinkin aikana, jolloin kuva voi jäädä verkkoon elämään ikuisiksi ajoiksi – tai ainakin seuraavaan sähkömagneettiseen pulssiin asti.

Kun kuvaa nudeja tai mallikansioita, kuvaajana on hyvä muistaa, että nuoren mallin epähuomiossa annettu lupaus tai allekirjoitus saattaa estää aikuisena työn tai kodin saannin. Aika harva kuva on sen arvoinen, minun kuvaamani ei ainakaan.

Vaalikaa siis saamaanne luottamusta ja käyttäytykää sisäsiististi. Legendaarisen lehtikuvaajan, Kalevi Keski-Korhosenajatusta mukaillen: ”Kuvattavat pitää jättää aina parempaan kuntoon kuin missä heidät löysi – seuraavia kollegoita varten”.

KKK opetti myös, että ”mitä tahansa voi tehdä, kunhan muistaa ottaa kengät pois tuolille kiivetessään”. Mutta se on toisen tarinan aihe se.

Tuomo Manninen

Kirjoittaja on ammattikuvaaja, jonka mielestä pitää olla kaikille kiva, eritoten lapsille ja pienille eläimille.