Kotoani vajaa kilometri viihtyisää luontopolkua käveltyäni olen Vuoksen rannassa. Sitä ennen on patotiellä Vuoksesta erotettu vesialue. Nyt 11 vuoden aikana olen ahkerasti kuluttanut tuota polkua kameraa kanniskellen ja kohdannut matkaan nähden huiman määrän monenlaisia luonto- ja valokuvaustapahtumia.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Pienen lahden keskellä on pieni, matala, lähes heinätupsulta näyttävä luoto.

Vuonna 2015 näin siinä ensimmäisen kerran silkkiuikun pesimässä. Vaihdoin kameraan 300 millisen zoomin, mutta edelleen se jäi vähän lyhyeksi kuvata uikkua. Mutta taas nappasin muutaman kuvan ja jatkoin kävelyä kohti Vuoksen rantaa kohtaan, joka on nurmeton hiekan peittämä autojen pesupaikka.

Tuota paikkaa lähestyessäni alkoi äkkiä kuulua joelta kovaa lintujen mekkalaa ja siipien läiskettä. Nyt tuli onnetar mukaan, sillä uikun tähtäilyä varten olin vaihtanut telen kameraan. Uusi tilanne on niin nopea, että en olisi millään kerinnyt vaihtaa objektiivia.

Harmaalokki oli hyökännyt isokoskelopoikueen kimppuun. Heitin kameran silmälle, etsin löysi kohteen ja annoin sulkimen räpsyä.

Lokki oli napannut koskelonpoikasen ja aikoi paeta. Loput poikaset sukelsivat. Käytiin muutaman sekunnin taistelu elämästä, kun koskeloemo syöksyi lokin perään. Se saikin poikasen lokilta pois.

Kaikkien aikojen traagisin näkemäni luontotapahtuma oli ohi muutamassa sekunnissa. Takaisinsieppaus näyttää kuvissa tosin niin rajulta, etten tiedä, miten poikasen lopulta kävi.

Reino Pelkonen

Valokuvauksen aktiiviharrastaja