Makrot ja mikrot

Kirjoittanut 1.12.2018

Kokonainen uusi ulottuvuus, minimaailma odottaa meitä makro-objektiivin läpi nähtynä.

Aloitellessani makrokuvausta olin hämmästynyt siitä yksityiskohtien runsaudesta, joka tuli eteeni. Paljaalla silmällä niitä ei vaan nähnyt. Löytyi ihana, uusi ulottuvuus.

Toisaalta, hämmästytti myös vaadittava tarkkuus, koska pienimmätkin virheet kuvauskohteessa paljastuvat ja korostuvat ikävästi. Esimerkiksi ruusun terälehden pienen pieni värivirhe.

Olen vakuuttunut, että yhden neliömetrin alueelta, sisätiloissa tai ulkona, voi koota runsaan kuvasadon mitä herkullisimpia kuvia. Pitkälle ei siis tarvitse lähteä tehdäkseen löytöretken.

Itselläni on kaksi makro-objektiivia. Toinen sopii kroppikennoiseen runkoon. Sillä pääsen 1:1-suurennokseen. Se on minulle mieluisampi yhdistelmä kuin 150 mm:n makro objektiivi, joka soveltuu täyskennoisen kanssa käytettäväksi. Sillä en pääse niin lähelle.

Kummallakin on siis omat hyvät puolensa. Tuo ensimmäiseksi mainitsemani objektiivi on hyvin kevyt, mutta vaatii ehdotonta ”hiljaisuutta” kuvaa otettaessa, eli lankalaukaisimen ja jalustan vähintään. Käytän makrokuvissa aina manuaalista tarkennusta.

Täyskennoisen rungon objektiivissa on taas kaulus, joka helpottaa vaaka/pysty kuvien ottamista. Runkoa ei tarvitse irrottaa jalustasta välillä. Objektiivi on kovin painava, mutta vastaavasti ei niin herkkä. Olen ottanut sillä makrokuvia ilman jalustaakin. Yleensä pyrin kyllä hyödyntämään kaikki saatavilla olevat avut eli jalustan ja lankalaukaisimen. Peilin nostan yläasentoon ja tarkennuksen pidän manuaalisena.

Jos käytät loittorenkaita, pääset vieläkin lähemmäksi ja saat taas pienempiä ja mielikuvituksellisempia asioita kuvaasi. Myös jääkiteiden kuvaaminen onnistuu hyvin, vaikka lasin läpi. Loittorenkaat kiinnittyvät suoraan runkoon ja makro-objektiivi kiinnitetään niihin.  Ne ovat edullisia ja tulevat yleensä 3 kappaleen setissä (12, 20 ja 36 mm extension tubes). Kaikkia voi käyttää yhdessä tai erikseen.

Itse käytän studiovaloja triggerin (langaton kaukolaukaisin) kanssa. Yhtä hyvin voit käyttää luonnonvaloa. Valotusaika on suhteellisen pitkä, mutta kun kamera on jalustalla, se ei haittaa. Myös salamavalo käy. Makrokuvausta silmällä pitäen on kehitetty rengassalama. Pyöreä salamapää kiinnittyy objektiivin eteen, jolloin saadaan tasainen ja varjoton valo.

Granaattiomenan läpileikkaus. 1:1-suurennos.
Granaattiomenan yksityiskohta.

Se kalustosta. Tärkeintä on kuitenkin seikkailumieli, kokeilunhalu ja uusien ulottuvuuksien löytäminen. On aika jännittävää tarkastella tavallisia asioita ja tavaroita makronäkökulmasta. Tämä uusi maailma ikään kuin imaisee mukaansa, etsimään ja katsomaan, mitä kaikkea sieltä voi löytää. Makrokuvaus voi kenties olla juuri se polku, jonka varrelta löydät oman kädenjälkesi!

Jo jääkaapin vihanneslaatikkoa penkomalla voi löytyä kuvauksellisia aarteita. Vanhanajan nuppineulatkin, joissa on värikäs pää, voivat olla innoituksen aiheena. Niistä tulee hyvin surrealistisia kuvia.

Jos ei halua tai voi ryömiä maan pinnassa ja hakea kuvauksellisia sammalia, sieniä ym., ei taida olla kovin suuri synti, jos ne poimii ja asettelee kuvattaviksi vähän paremmin selälle tai polville sopivalle korkeudelle.

Jos kamerassasi on kääntyvä näyttö, sekin auttaa. Mukavan kuvausteltan (tuulensuojan) saa muutamasta kapalevyn tai kartongin palasta, jotka asetellaan ja kiinnitetään kolmiseinäiseksi kuvaustilaksi.

Valkotarra, kukkakeppi ja kukkasieni tukevat hyvin kuvattavaa haluttuun asentoon. On olemassa myös erilaisia säädeltäviä pidikkeitä. Jos pidikkeen kiinnittää pöytälevyyn ja toisen pään klipsiin, on kuvattavan kohteen (kukka, siemenkota, varpu), kuvaaminen helppoa ja mukavaa.

Nyt taisin sortua paasaamaan pahan kerran, mutta makroilu on lähellä sydäntäni, koska oman tyylini ja polkuni luominen alkoi sillä. Se oli sysäys vahvasti luovaan suuntaan. Toiseksi, loska- ja räntäkelit sekä pimeys antavat sopivan syyn ottaa jalusta esiin ja ryhtyä kokeilemaan makrokuvausta sisällä, lämpimässä.

Nyt kun on joulukuu, voivat joulukiireet viedä aikaa harrastukselta. Mutta toisaalta on hyvä aika vinkata pukille, jos tarvitsee uutta potkua harrastamiseen.  Alan kirja, kurssi tai vaikka ne loittorenkaat.

Tammikuun pakkaset tuottavat, ainakin yleensä, kuurankukkia kuvattaviksi. Uuden kokeileminen on jännittävää, ja siitä saa aina hyvän mielen itselle ja ehkä toisillekin. Kuvaamista kun on mukava harrastaa porukallakin tai opettaa sitä lapsille tai lastenlapsille. He ovat varmasti innostuneita kokeilemaan. Jaetaan tietoa ja levitetään tätä kulttuuriharrastusta ja sen tuloksia muidenkin katseltaviksi.

Kaksi halkaisijaltaan 10 mm:n makrokuvattua ”marjaa” ja lehtiä.
Sienen alapuolen rakennetta.