Voiko taideteos syntyä kuvaajan antama nimi edellä?

Mikä kuvalle nimeksi? Väärän Kurkun viipale kertoi jo kuvien nimeämisestä, joka on usein teoksen tärkeä rakenneosa synnyttämässä katsojassa taidekokemusta (ks. John Dewey (1934): Art as Experience, suomennettu). Yleensä ensin on kuva, sitten seuraa teoksen nimeäminen.

Entä nimelle kuvaksi? Voiko kuvan ja nimen yhteisvaikutuksen merkitystä, taidekokemusta, pohtia toisin päin. Jospa taideteos syntyy kuvaajan antama nimi edellä, mutta synergiassa tulevan otoksen kanssa? Toisten aiemmin kirjoittamien runojen kuvittamista ei tässä siis tarkoiteta.

Eräs tunnettu taidevalokuvaaja kertoikin, että hän usein etsii pitkään sopivia tilaisuuksia otoksiin, joille hänellä on jo valmiit käsitteelliset nimet.

Idea aiempaa vuorovaikutteisemmaksi gallerianäyttelyksi

Väärä Kurkku ideoi (ei patentoitu!): gallerian seinillä olevien kuvien nimet mainitaan kuvaluettelossa, mutta satunnaisessa järjestyksessä. Näyttelyvieras merkitsee lomakkeelleen, mikä kuva hänen mielestään kuuluu millekin nimelle.

Lomakkeiden palauttajien kesken arvotaan vedos näyttelyn kuvista. Arvonnan voittaja valitsee kuvan.

Lomakkeeseen voi merkitä muutakin palautetta 🙂 (tai pulautetta 🙁 ) vaikkapa nimimerkillä tai ilman nimeä. Mutta arvonnan tulos voidaan tietysti ilmoittaa vain yhteystiedot jättäneelle.

Lomakkeen palauttaessaan näyttelyvieras saa halutessaan tietää taiteilijan tarkoittamat nimi-plus-kuva-parit.

Miltä kuulostaa? Kerro oma mielipiteesi lähettämällä kommentti alla!