Oletko harkinnut uuden näytön hankkimista valokuviesi käsittelyyn? Neuvomme, mitä sinun kannatta ottaa huomioon. Markkinoilla on valtava valikoima erilaisia näyttöjä alle satasen pakettimonitoreista tuhansien eurojen tarkkuustyökaluihin. Kaikki näyttötyypit ja -tekniikat eivät kuitenkaan sovi kuvien käsittelyyn – jotkut eivät edes katseluun. Valo- ja videokuvaaja katselee nykyään käytännössä aina nestekidenäyttöä. Lähes kaikki tietokoneen monitoriruudutkin perustuvat tähän tekniikkaan. Nestekide-…
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään tai osta käyttöoikeus palveluun. Painetun lehden tilaajana sinulla on lukuoikeus artikkeliin – valitse Kirjaudu.
Miten tuo Amoled tai SuperAmoled toimii tässä vertailussa? Itselläni on nimittäin jo vuosia vanha pelinäytöksi nimetty Acer G245h (hinta oli silloin joskus reilusti yli 200€, en ikipäivänä enää maksaisi moista hintaa tällaisesta näytöstä..) käytössä ja kyseisen näytön haaleus on osoittautunut hankalaksi probleemaksi kuvankäsittelyssä. Yleensä kännykkään siirtäessä kuvat ovat ”outoja” ja liian tummia.
Olen kuitenkin alkanut käyttämään Splashtop nimistä sovellusta, jonka avulla pystyn ”streamata” tietokoneen ruutua. Näin katson yleisen värimaailman ja kuvan ulkoasun kännykästä (Samsung S6), mutta muut säädöt teen koneella. Onko järkevää puuhaa ja millaista jälkeä tuo Samsungin Amoled tuottaa? (pystyykö luottamaan siihen, että kuvat ovat oikean näköisiä myös muissa laitteissa?)
Terveisin, Nuutti Nissinen
Hei, Nuutti.
Veikkaan, että kuvailemasi ongelmat ovat seurausta useammankin osatekijän yhteisestä oireyhtymästä.
Ensinnäkin käyttämäsi Acer G245h -näyttö on tekniikaltaan tn-näyttö, mikä jo itsessään tekee sen käyttämisestä kuvankäsittelyyn haastavaa. Tn-paneelien kanssa on nimittäin hankalaa löytää juuri oikeaa katselukulmaa, jossa värit ja kontrasti näkyisivät oikein. Eikä tuota katselusuuntaa voi sen jälkeen muuttaa käytännössä lainkaan ilman, että se vaikuttaa kuvan ulkoasuun.
Toiseksi, tietämättä tarkemmin miten tai millaisilla asetuksilla näyttö on liitetty tietokoneeseen, on hieman hankalaa antaa tarkkaa arviota kuvan hailakkuuden syystä. Heitänpä kuitenkin yhden arvauksen. Jos näyttö on kiinni koneessa hdmi-kaapelilla, se saattaa tulkita tilanteen niin, että se säätää asetuksensa automaattisesti käyttämään rajoitettua sävyalaa (harmaasävyinä 16-235 täyden sävyalan 0-255:den sijaan). Tässä tapauksessa asiaa voi auttaa, jos pystyt näytön asetuksista pakottamaan sen käyttämään täyttä sävyalaa. Kaikissa näytöissä se ei onnistu. Tällöin hyvänä vaihtoehtona on käyttää dvi- tai displayport-liitäntää, jos näytössä ja tietokoneessa vain on sellainen.
Kolmanneksi, kysymyksestäsi ei käy ilmi oletko yrittänyt kalibroida ja profiloida näyttösi. Tämä yleensä auttaa varsin pitkälle, joskaan ei poista tn-paneelin aiheuttamaa perushankaluutta.
Oled-näyttöjä (organic light emitting diode), kuten Samsungin Amoled ja Super Amoled, en jutussa käsitellyt, koska niitä ei käytännössä ole vielä saatavissa työpöytäkokoisina – ainakaan järkevään hintaan. LG:llä lienee olemassa 55-tuumainen oled-tv-paneeli, mutta niitäkin on näkynyt julkisuudessa lähinnä erikoisemmissa markkinointitempauksissa. Oledin ongelmina ovat pieni saanto isommissa kokoluokissa ja sinisten osaväripikseleiden ledien (suhteellisen) lyhyt elinikä (vain noin puolet punaisten ja vihreiden ledien käyttöiästä). Suurimmat yleisesti saatavissa olevat oled-näytöt ovatkin tableteissa käytettävät 10,5 ja 12 tuuman paneelit.
Oled-tekniikka sinällään olisi kuvankäsittelynäyttöön mitä oivallisin vaihtoehto. Itsesäteilevät, puhdasväriset ledit tarjoavat huikean laajan värintoistoalan (gamutin) ja näytön kontrasti on ainakin teoriassa ääretön.
Näistä lähtökohdista voisi ajatella, että puhelimen tai tabletin oled-näyttö on kovinkin hyvä apuväline valokuvan tai videon värien ja sävyntoiston arviointiin. Ongelmana on kuitenkin se, että pääsääntöisesti puhelimissa, tableteissa ja vastaavissa laitteissa ei ole minkäänlaisia välineitä värinhallintaan. Toisin sanoen niiden kuvan ominaisuuksia ei juurikaan pysty järkevällä tavalla säätämään. Tilannetta vielä pahentaa se, että useimmat valmistajat säätävät laitteidensa näytöt tehtaalla esim. värikylläisyydeltään aivan ”tappiin”. Lcd-näytöillä tästä harvoin on suurta vahinkoa, mutta oled-näyttöjen luontaisesti huomattavan laaja gamutti saa kuvat helposti näyttämään räikeiltä ja luonnottomilta.
Mainitsemasi Samsung Galaxy S6 on näyttökuvanlaadultaan itse asiassa hämmästyttävän hyvä. Itselläni on samainen puhelin ja olen voinut tehdä vertailua sen ja kalibroidun kuvankäsittelynäytön välillä. Yleisvaikutelmani on ollut se, että S6:n näyttö toistaa kuvat hieman värikylläisempinä ja aavistuksen verran viileäsävyisempinä kuin ”oikea” näyttö. S6:ssa myös sävyalan kaikkein tummin pää saattaa mennä helposti tukkoon, vaikka kalibroidulla näytöllä sävyjä ja yksityiskohtia erottuu vielä vaikka kuinka paljon. Valitettavasti Android-järjestelmä ei päästä käsiksi sellaisille ajuritasoille, joilla näytön toistokäyriä voisi aidosti muokata.
Muistaakseni ainakin X-Ritella on tarjolla jokin työkalu (taisi tulla Colormunki-spektrofotometrin mukana, mutta lienee saatavilla erikseenkin), jonka avulla mobiililaitteillakin voi katsella kuvia jokseenkin oikean näköisinä. Systeemi taisi perustua siihen, että ensin mitataan mobiililaitteen näytön toisto-ominaisuudet, jonka jälkeen kuvat paketoidaan tietyllä tavalla tietokoneessa ja siirretään paketti mobiililaitteelle. Laitteessa vuorostaan kuvia katsellaan X-Riten omalla sovelluksella, joka osaa lukea kuvien väriprofiilit ja sovittaa ne alussa mitattuihin toistokäyriin. Hiukan monimutkainen operaatio, mutta tämänhetkisissä olosuhteissa todennäköisesti toimivin.
Pidemmällä tähtäyksellä järkevin vaihtoehto varmastikin olisi näytön vaihtaminen paremmin kuvankäsittelyyn sopivaan laitteeseen. Se ei välttämättä tarkoita hirmuista rahallista uhrausta, sillä esimerkiksi Dellillä on ollut erinomaisen hyvälaatuisia ja hyvin säädettäviä ips-näyttöjä (24″) hintahaarukassa noin 160-200 euroa. Muita merkkejä, joita kannattaa tutkailla ”sillä silmällä”, ovat HP, Asus, BenQ ja Iiyama. Kaikilla on ollut asiallisia ja kohtuuhintaisia ips-paneeliin pohjautuvia näyttöjä. Lisäksi olen ehdottomasti sitä mieltä (tästä jaksan jauhaa loputtomiin 🙂 ), että näytön kaveriksi kannattaa aina hankkia asiallinen kalibrointityökalu. Sen avulla nimittäin hiukan vaatimattomammastakin näytöstä saa yleensä paljon enemmän irti.
Parhain terveisin,
Jari Tomminen
Pieni päivitys 19.1.2017:
LG:llä näyttää olevan Suomessakin kaupan oled-paneeliin perustuva televisio, joka ainakin resoluutionsa puolesta saattaisi sopia näytöksi kuvahommiin. Tarkkuutta on kuulemma 4K:n verran, mutta kokoakin sitten hulppeat 65 tuumaa… 🙂
Merkillä saattaa toki olla muitakin vaihtoehtoja, mutta tuo nyt sattui osumaan silmiin. Kuvetta tuosta joutuukin sitten kaivamaan pyöreästi 3000 euron verran.
–Jari Tomminen