NOSTALGIAA

Kirjoittanut 11.9.2020

Kuvassa on jäljitelty Kodax Delta 100 pro filmin tuottamaa jälkeä. Seepia väritys ja reunaefektit syventävät vanhaa vaikutelmaa

NOSTALGIAA

Epätietoisuus ja epävarmuus monestakin asiasta tuntuvat jatkuvan syksylläkin. Pitäisikö ryhtyä loihtimaan upeita kuvia sateesta ja syysmyrskyistä, parempien kohteiden puutteessa? Ehkä sittenkin pysyttelen sisällä ja keksin jotain muuta, nostalgista.

Sain ilmoituksen, että verkkoryhmä, johon kuulun saa uuden opetusmoduulin käyttöönsä vielä tässä kuussa. Sen aiheena on kuinka tehdä kuvasta vanhanaikainen, kuin filmiaikaan otettu.  Luvassa onkin siis nostalginen syksy. Siitä voi innostua ja ammentaa pahimpien syysmyrskyjen ajan.

Nostalgiaan kuuluu niin paljon. Se on meille yli 30-ikävuotta eläneille käsin kosketeltavan konkreettista. Nostalgia annoksen saa vaikka kuuntelemalla 70-luvun musiikkia ja katselemalla vanhoja valokuvia. Vaatemuoti palaa aina jossain muodossaan takaisin vanhaan ja ottaa sieltä vaikutteita. Sama koskee siis myös valokuvausta. Onhan kameraseurassakin pimiö ryhmä ja kursseja joilla opetetaan vanhoja tekniikoita kuten syanotypiaa (sinikopiotekniikka). Ehkä siis myös meille rantautuu tämä hetkellinen palaaminen takaisin vanhaan. Sieltä voi noukkia vaikutteita omaan tekemiseensä.

Vanhanaikainen väritys ja värivirheet lisäävät tunnelmaa.

Ei tarvitse opetella kuvaamaan vanhalla kalustolla, joskin vanhojen kameroiden harrastajat ovat myös esillä ja aktiivisia. Digiaikaa kun elämme, niin kaiken vanhan voi toistaa digitekniikalla. Esimerkiksi filmissä näkyvät värivirheet, valovärjäymät ja naarmut. Seepia väritys ja vanhanaikaiset reunukset kuviin luovat heti erilaisen tunnelman.

Nostalgia ja tunnelma ovat mielestäni synonyymejä ja kulkevat käsi kädessä. Digitekniikka on luonut erilaisen illuusion myös kuvauksiin. Pelkkä napinpainallus riittää ja kamera hoitaa loput. Kännykkäkuvatkin ovat jo niin korkealuokkaisia, että tarvitseeko enää järkkäriä roikottaa kaulassaan ollenkaan. Tästä kuvaustavasta puuttuu kuitenkin tunne, joka tulee siitä, että on nähnyt vaivaa kuvatessaan ja miettinyt tekniikkaa, asetuksia ja sommittelua..

Vaikka nykytekniikalla valmistetut kuvat ovat huikean kauniita ja värikylläisiä, voi vanhanajan tekniikalla, tai nykytekniikalla jäljitelty vanhanaikainen kuva tuoda esiin enemmän tunnetta ja herättää keskustelua. Elämme yltäkylläisyyden aikaa, mitä tulee kuvamääriin ja kanaviin, joista niitä tunkeutuu päivittäin verkkokalvolle. Ehkä välillä olisikin aika hiljentää tahtia ja pysähtyä miettimään.

Olen itse rakentanut kuviani monta vuotta. Olen valmis astumaan ainakin hetkeksi vuosia taaksepäin ja luomaan kuviin tunnelmaa, vanhanajan malliin. Uuden opettelu on aina hyvää luovuudelle. Tuskin minustakaan tulee uudelleen filmin käyttäjää, mutta odotan innolla, mitä kaikkea voin tehdä kuvilleni nykytekniikan avulla, jotta tulos olisi vanhanaikaisen näköinen. Ovatko ne sitten hybridikuvia?

Värivirheitä ja naarmuja on jokaisella omassa elämässäkin, noin kuvainnollisesti. Juonteita tulee ja välillä kupruja matkaan.  Syksyyn kuuluu uuden opettelua, joka saa aikaan innostuneisuutta, odotusta ja jännitystä. Näillä mennään kunnes taas pääsee reissuamaan ja hakemaan virikkeitä uusista paikoista ja kokemuksista.