No, miksipä ei olisi, eihän se esitä mitään reaalimaailmasta. Abstraktisuushan tarkoittaa juuri ei-esittävyyttä, ei-konkreettisuutta.

Mutta ei, sehän onkin maalaus, abstraktia taidetta!

Entä sitten ne kuvat, jotka löytyvät Valokuvataiteen Museon sivuilta vuoden 2018 ”Abstrakti!”-näyttelyn esittelystä? Mainitut suomalaiset taiteilijat sadan vuoden ajalta tunnetaan lähes yksinomaan heidän valokuvistaan ja nuokin ovat siis valokuvia. Vain jotkut niistä tuovat edes etäisesti mieleen jotakin reaalimaailmasta tuttua, esinettä, maisemaa, henkilöä tms. Valokuvaajien perustehtävä on kuitenkin ollut esittää ja tallentaa todellisuutta.

Tuon näyttelyn esittelytekstistä: ”Nykyään taidevalokuvauksessa suosittu abstraktio herätti alkuvaiheessaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä – ja säännöllisesti senkin jälkeen – voimakasta vastustusta ennen kaikkea valokuvaajien keskuudessa. Sitä pidettiin hyödyttömänä ja valokuvan tallentavan ja esittävän luonteen vastaisena”.

Muokattu esittävyys ei ole abstraktia

Sanana ”abstraktius” on kuitenkin ajoittain meitä viehättänyt, ehkä vaihtoehtona pelkän rekisteröinnin tylsyydelle. Käsitteen soveltaminen ei kuitenkaan ole meiltä aina täysin onnistunut, joten on syntynyt sekaannusta. Syy lienee se, että olemme ehkä tahattomasti tai vaistomaisesti pitäytyneet perinteeseen, syvään juurtuneeseen objektiiviseen esittävyyteen. ”Abstraktien valokuvien” näyttelyihinkin on ripustettu kuvia, joille sopisi paremmin käsite ”muokattu esittävyys”. Pelkkä rekisteröivä kuva on voitu hyvinkin luovasti ja kiinnostavasti manipuloida – esim. piktorialistisin keinoin muotoon, joka poikkeaa arkikokemuksistamme – mutta manipuloitu tavalla, joka jättää realistisen kohteen tunnistettavaksi entiseen tapaan. Manipulaation heikentämää esittävyyttä on voitu palauttaa ”selventävällä” kuvan nimellä. Katsojalle on tarjoiltu valmiina teoksen merkitys.

Abstraktisuuden idea on kuitenkin sukua käsitetaiteelle, katsojalle annettavalle tehtävälle: koe, tunne ja tulkitse itse. Silloin konkreettiseen viittaava nimi onkin voinut vain haitata teosta, jonka kokemuksen olisi ollut hyvä syntyä lopullisesti vasta katsojan mielessä. Nimi voi myös pelkästään haitata sellaista teosta, jonka sanallistaminen on vaikeaa tai mahdotonta.

Valokuvauksen keksiminen vauhditti vastareaktiona abstraktin maalaustaiteen syntymistä. Olisiko muutoin nähty vaikkapa varhaisvaiheitten kubismia ja surrealismia? Niitähän vielä toista sataa vuotta sitten ”abstrakteiksi” kutsuttiin, niiden esittävyydestä huolimatta.

Abstrakti valokuvaus hylkää ”suoran” dokumentaarisuuden vaatimuksen. Kameran ei pidä olla ihannoitu tekninen fetissi, vaan ainoastaan yksi väline muiden joukossa merkityksien tuottamiseen. Abstraktiosta on lopulta (yllätys yllätys) tullut eräs yhteisistä keinoista, joilla valokuvaus ja muu kuvataide ovat reunoiltaan limittyneet ja sulautuneet jälleen yhteen. Ehkä se on harmittanut ns. suoran valokuvauksen kannattajia.

Mutta olisiko Malevits voinut toteuttaa otsikkokuvan valokuvanakin? Kyllä vallankumouksellisen puhti olisi varmaankin riittänyt siihen jo silloin. Mutta vielä ei ollut tarvittavaa väriteknologiaa.

Nyt on. Eläköön valokuvaus ja digi kuva- ja käsitetaiteen tekniikkana!

PS. Lisää aiheesta täällä.

Kerro oma mielipiteesi lähettämällä kommentti alla!