Kuinka monta minuuttia käytät kuvankäsittelyyn?

– Viisi.

– Kolme.

– 29,5.

– En yhtään.

Näin lukijat vastasivat, kun kysyimme heiltä asiasta.

Itselläni käy usein niin, että peruskäsittelyyn ei paljon aikaa kulu. Mutta jos kuvasta haluaa edustavan, sen parissa voi tuhraantua tunti, toisinaan enemmänkin.

Kuvankäsittely- ja arkistointiohjelma Lightroom täytti helmikuussa kymmenen vuotta. Se on jo kunnioitettava ikä.

Tiedän, että monet suhtautuivat aluksi epäillen ohjelmaan – minä muiden mukana. Miksi opetella jotain uutta, kun Photoshopillakin tai vaikkapa Gimpillä pärjää? Mutta Lightroomissa on omat vahvuutensa, joita ilman en itsekään enää osaisi olla. Isojen kuvatiedostomäärien säädöt massatoimintona ihan ykkösenä.

Joskus digikuvauksen alkuhämärissä harvat käsittelivät kuviaan. Moni tyytyi siihen, mitä kamerasta sai suoraan ulos. Rajausta saatettiin muuttaa, siinä kaikki. Kuvankäsittely oli ammattilaisten juttu, hifistelyä, salatiedettä.

Nykyisin kuvankäsittely on kuitenkin arkipäivää. Ovatko kuvat siis tänään viimeistellymmän näköisiä kuin vuosia sitten? Ovat. Mutta Photoshopin siveltimistä ja Lightroomin liukusäätimistä ei ammenneta ideoita, tunnelmia, näkemyksiä. Ne syntyvät kuvaajan päässä.

Tässä lehdessä esittelemme yhden kuvankäsittelyn kuninkaista, ruotsalaisen Erik Johanssonin. Hänen töissään saattaa olla satoja Photoshop-tasoja. Hän kertoo haastattelussa, miten toteuttaa mielikuvitukselliset, useista kuvista rakentuvat teoksensa.

Toista ääripäätä edustaa tammisaarelainen Christoffer Relander, joka ”tekee kuvankäsittelyn” jo kamerassa. Christoffer kuvaa arvoituksellisia kaksoisvalotuksia filmille, kuvankäsittelyohjelmista piittaamatta. Hänen vinkeillään voit aloittaa omat kokeilut analogisella kameralla.

Hyviä kirkastuvia päiviä kuvauksiin!