Spencer Tunick kuvaa alastomia ihmisiä ympäri maailmaa. Taiteilija ottaa töillään kantaa myös ilmastonmuutokseen.

Vaitonaisten ihmisten alaston massa Korkeimman oikeuden talon edustalla. Valokuvataiteilija Spencer Tunick on suomalaisille erityisen tunnettu Helsingissä, elokuun lopulla 2002 tehdyistä ryhmäalastonkuvauksista. Mies ei halua kuitenkaan puhua työstään nudena.

– En tee alastonkuvauksia vaan installaatioita, hän kuvailee töidensä luonnetta.

Kuvaussessio suoritettiin Kauppatorin ympäristössä yhteistyössä Helsingin taidemuseon kanssa. Kuvaukseen osallistui noin 2 000 vapaaehtoista.

– Helsingissä oli silloin aika kylmä ilma, enkä sen takia ottanut kuin muutaman kuvan parissa eri kohteessa. Olisin mielelläni kuvannut enemmänkin. En kuitenkaan halunnut kuvattavieni kärsivän kylmästä liikaa, Spencer kertoo.

Valokuvaaja ei muista, kävikö hän itse vai kävikö joku hänen tiimistään katsomassa kuvauspaikkoja Helsingissä etukäteen.

– Sen kuitenkin muistan, että helsinkiläiset olivat todella innostuneita ja paikalle tuli paljon enemmän vapaaehtoisia, kuin olin odottanut. Alastomuus taitaa olla aika normaalia Suomessa.

Helsingin kuvausten innoittamana Suomessa järjestetään joka kesä Nakukymppi, jossa osallistujat juoksevat 10 kilometrin matkan yllään vain lenkkitossut. Spencer on yllättynyt kuullessaan tämän.

– Sehän on hienoa. Olisi mukava tulla takaisin Suomeen joku päivä. Olen kuullut, että siellä on kesäiltaisin hieno valo.

Kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia

Valokuvaaja on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kiertänyt ahkerasti ympäri maailmaa ja tehnyt jo yli sata isoa ryhmäalastonkuvausta. Australiassa 5 000 vapaaehtoista poseerasi hänelle makaamalla Sydneyn oopperatalon edessä vuonna 2010. Kolme vuotta sitten tuhannet siniseksi värjätyt britit uhmasivat kylmää säätä Pohjois-Englannissa, Hullin vuoden kulttuurikaupungin kunniaksi järjestetyssä installaatiotapahtumassa. Spencerin kuvaukseen Meksikon pääkaupungin historiallisen keskustan Zócalo-aukiolle saapui peräti 18 000 vapaaehtoista.

– Minulla on nettisivuillani lomake, jossa ihmiset voivat ilmoittautua tuleviin kuvauksiini, mies kertoo.

Kuvaaja tekee nykyisin installaatioita pelkästään taidegallerioiden tai muiden kulttuuritahojen kutsumana.

– He auttavat minua saamaan tarpeeksi kuvattavia ja kuvauspaikkojenkin järjestelyissä.

Myös Greenpeace on tehnyt yhteistyötä Spencerin kanssa. Kymmenen vuotta sitten taiteilija kuvasi alastomia Burgundin viininviljelyalueella Ranskassa. Installaation tarkoituksena oli saada kiinnitettyä maailman huomio ilmaston lämpenemiseen. Saman teeman alla mies kuvasi Greenpeacelle 600 alastonta seisomassa Aletsch-jäätiköllä Sveitsin Alpeilla.

– Alppien jäätiköt tulevat sulamaan sadan vuoden sisällä ilmaston lämpenemisen vuoksi. Sveitsi saa suurimman osan juomavedestään jäätiköiltä. Myös 80 prosenttia Ranskan vesivoimalaitoksista saa vetensä Alpeilta, Spencer muistuttaa.

Kuvaajan mukaan sessio oli vaativa. Apua saatiin kuitenkin paikallisilta vuoristokiipeilijöiltä, jotka ohjasivat ihmisiä oikeisiin kuvauspaikkoihin.

– Sää oli onneksi kaunis ja aurinkoinen. Lämpötila nousi päivällä noin kymmeneen asteeseen.

Spencer haluaa tähdentää, että hänen kuvattavansa eivät seisoneet jäätiköllä paljasjaloin, vaikka valokuvista voikin sen käsityksen saada.

– Kaikilla oli mukana vaaleat nahkaläpyskät, joiden päällä he seisoivat. Itse kuvaus ei kestänyt kovinkaan kauan, eikä kukaan ehtinyt paleltua, onneksi.

Kissaa ja hiirtä poliisin kanssa

Spencerin tie alastomien ryhmäkuvausten mestariksi sai alkunsa 1990-luvun New Yorkista, missä hän opiskeli ensin elokuva-alaa ja myöhemmin valokuvausta.

– John Hustonin ja Akira Kurosawan visuaaliset maailmat kiehtoivat minua suuresti. Hakeuduin aluksi elokuvakouluun. Huomasin kuitenkin, että elokuvien teko oli minulle liian hidasta. Halusin toteuttaa päässäni muhivat ideani nopeasti ja ilman välikäsiä.

Valokuvaus alkoi kiinnostaa miestä enemmän, ja hän jätti elokuvaopintonsa kesken.

– Menin sitten vuoden kestävälle valokuvauskurssille New Yorkin International Centre of Photography -keskukseen.

Spencer kertoo, ettei ottanut opintojensa aikana lainkaan valokuvia. Hän halusi vain kuunnella ja lukea valokuvauksesta.

– Minua kiinnostivat suuresti Yayoi Kusaman ja Carolee Schneemannin työt. Mietin, kuinka voisin käyttää kameraani ja luoda taidetta kuvaamalla alastomia ihmisiä kaupunkimiljöössä.

Mies aloitti valokuvaamalla yksittäisiä malleja syrjäisillä kujilla.

– Jouduin kuitenkin melko pian New Yorkin poliisin hampaisiin, vaikka laki oli kyllä puolellani: New Yorkin osavaltion laki salli alastomien kuvaamisen julkisilla paikoilla, jos kuvat olivat taidenäyttelyä varten.

New Yorkin pormestarina oli tuolloin vanhoillinen konservatiivi Rudolph Giuliani, joka piti kuvauksia häveliäinä ja käski poliisin pidättää kuvaajan milloin milläkin tekosyyllä.

– Onneksi pääsin aina vapaaksi muutaman tunnin kuulustelun jälkeen.

Lopulta vuonna 1999 Spencer sai maistraatilta luvan järjestää massa-alastonkuvauksen Williamsburg-sillan alla. Poliisi oli paikalla, mutta tällä kertaa vain pitämässä järjestystä yllä ja kurkistelijat loitolla. Kuvaaja huomasi kuitenkin, että hänen saamansa kuvauslupa koski vain yhtä kuvausta. Uuden kuvausluvan hakeminen kestäisi kuukausia.

– Turhauduin ja ajattelin lopettaa kokonaan julkisilla paikoilla tapahtuvat alastonkuvaukset.

Kun Montrealin nykytaiteen museon väki kuuli Spencerin kuvausongelmista, se toivotti tämän tervetulleeksi jatkamaan alastonkuvauksiaan Montrealissa.

– Minun ei enää tarvinnut leikkiä kissaa ja hiirtä New Yorkin poliisin kanssa.

Maailma Amerikkaa avoimempi

Spencer kertoo, että maailmalla oltiin tuolloin USA:ta paljon vapaamielisempiä alastomuuden suhteen. Kuvauskutsuja alkoi sataa taidegallerioilta eri puolilta maailmaa.

– Aloin myös suunnitella kuvauksiani paremmin. Alkuaikoina alastomat mallit makasivat kaduilla muodottomana mössönä, kun aikaa ei ollut muuhun. Nyt sain suunnitella ja toteuttaa kuvaukseni rauhassa. Sain aikaan kiinnostavampia installaatioita.

Yksi Spencerin suosikkikuvista on Nevadan aitiomaassa vuonna 2013 kuvattu Desert Spirit -installaatio.

– Olin aiemmin Meksikossa kuvannut läpinäkyvän sifonkikankaan verhoamia alastomia. Halusin käyttää tätä samaa ideaa Nevadan kuvauksessani. Ystäväni äiti toi kankaat Meksikosta Texasiin, josta ne haettiin autolla kuvauspaikalle. Kuvista tuli tosi hienoja, ehkä parhaimpia mitä olen ottanut.

Kuvissa on voimakas oranssisävy. Se johtuu Spencerin mukaan Kalifornian metsäpaloista, jotka riehuivat silloin voimakkaana satojen kilometrien päässä.

Taiteilijan aiemmille kuville on ollut yhteistä se, että ne on otettu urbaaneissa miljöissä helposti tunnistettavissa kohteissa. Nyt valokuvaaja etsii uusia kuvaus­paikkoja etenkin luonnosta.

– Parasta kuvauksissani on ihmisten tapaaminen eri puolilla maailmaa ja heidän kanssaan työskenteleminen. Ihmiset haluavat kuvauksiini, koska tahtovat olla mukana rakentamassa taideinstallaatiota.

Mies miettii, että ihmiset ovat yleensä vastaanottavana osana taide-elämyksessä. Sitten kun saakin olla itse mukana luomassa taidetta, se voi olla hyvin syvällinen kokemus.

– Myös alastomana esiintyminen on monille vapauttava kokemus.

Vanhanaikainen valokuvaaja

Spencer kertoo, että on vasta viime vuosina alkanut käyttää digitaalista kameraa kuvauksissaan.

– Kuvaan yhä filmille, mutta joskus otan mukaani digitaalisen kamerani ja otan sillä saman kuvan kuin filmikamerallani, ihan vertailun vuoksi. Olen aika hidas omaksumaan uutta tekniikkaa.

Kuvaajalla on kaksi teini-ikäistä lasta, eikä hänellä ole omien sanojensa mukaan aikaa Photoshopin tai Lightroomin opiskeluun.

– Olen enemmänkin taiteeni tuottaja ja tarvitsen muiden apua sen toteuttamiseen. Osaan kyllä täyttää kameran etsimen kuvaruudun.

Spencer asuu perheensä kanssa 100 vuotta vanhassa talossa pienessä Suffernin kylässä, New Yorkin pohjoispuolella.

– Haluan erottaa työni ja kotielämäni. Sen takia teetin päärakennuksen vieressä olevasta ladosta itselleni studiotilat. Häärään siellä kuvieni parissa. Vaimoni on taidemaalari, ja kotimme seinät ovat täynnä hänen maalaamiaan tauluja. Niissäkin on aiheena aina alastomuus.

Mies vertaa itseään taidemaalariin, joka maalaa 200–300 taulua elämänsä aikana.

– Tein aikaisemmin enemmän ryhmäkuvauksia mutta nyt vain kaksi tai kolme suurempaa kuvausta vuodessa. Taiteilijan elämä on siitä antoisaa, että on aikaa paneutua taiteeseen ja tutkia sitä syvällisesti.

Spencer sanoo rakastavansa työtään: ihmisten valokuvaamista ja installaatioiden tekemistä. Parasta hänen mielestään on kuitenkin, kun saa työnsä valmiiksi ja kuvat gallerian seinälle.

– Lehdet, kirjat ja Instagram ovat pakollisia kommunikointivälineitä, joista kuviani näkee. Ihmiset voivat kuitenkin parhaiten arvostaa työtäni, kun he näkevät installaationi isokokoisina ja kehystettynä gallerian seinällä.

Spencer on kuvannut 25-vuotisen uransa aikana jo yli 100 000 alastonta ihmistä. Näkeekö hän jo öisin unta alastomista?

– En ole vuosiin nähnyt unia, jotka muistaisin herättyäni. Kompensoin tämän tekemällä päiväunistani totta, Spencer toteaa.

Kuka

Spencer Tunick

52-vuotias valokuvaaja Spencer Tunick on luonut noin sata installaatiota, jossa tuhannet ihmiset ovat poseeranneet hänelle alastomana. Palkaksi vapaaehtoiset mallit ovat saaneet allekirjoitetun kopion valokuvasta.

www.spencertunick.com