Epsonin panoraamakuvakilpailu palkitsee vuosittain alan huippuja.

Vuosittain järjestettävä kansainvälinen Epson Pano Awards -kisa panoraamakuville on kaikille kuvaajille avoin. Sen ruhtinaalliset palkinnot vetävät osallistujia sankoin joukoin.

Pano Awards -kisa on maailman suurin panoraamakuvaukseen keskittynyt kilpailu. Viimeisimpään, järjestyksessä seitsemänteen kisaan osallistui 4 545 kuvaa 1 066 valokuvaajalta 60 maasta. Digitaalisen kuvaustekniikan ja kuvien editointiohjelmien myötä erityisesti yhdistelemällä tehtyjen panoraamakuvien laatu on parantunut ja suosio kasvanut räjähdysmäisesti.

Kilpailussa oli jaossa 60 000 dollaria ja tuotepalkintoja: Epson SureColor P-7070 ja Epson Stylus Pro SP-4900 -tulostin sekä Epson EB-1776W -projektori.

Kokonaiskilpailun voittaja

Alex Noriega | Yhdysvallat | Hibernation, Mount Rainier, Washington / Epson International Pano Awards

– Minä nautin panoraamojen tekemisestä! Hibernation ja Funnel Factory -kuvieni kuvaaminen oli antoisa kokemus. Muotokieleltään ne ovat lähes abstrakteja, valo on pehmeä ja tunnelma hyvin autio ja yksinäinen. Ne on otettu lempipaikoissani Mount Rainierilla Washingtonissa ja keskellä erämaata Utahissa.

– Itse pidän Mount Whitney -kuvasta, joka on peräisin Kaliforniasta. Tein tiukkarajauksisen panoraaman vuoresta – pääosassa ovat myrskyn jälkeisen valon maalaamat yksityiskohdat vuorenhuipun rinteillä.

Harrastajasarjan kokonaiskilpailun voittaja

Nicholas Römmelt | Itävalta | Perfect Night Tiroli, Itävalta / Epson International Pano Awards

– Aina ei ole aivan helppoa vaihtaa hammaslääkärin työrooliani valokuvaajaan. Päivätyöni on ensisijaisesti tarkkaa käsityötä, mutta valokuvaajan tärkein ominaisuus on mielikuvitus ja oivaltava havaintokyky. Päätin muuttaa esteet mahdollisuudeksi ja keskittyä taivaan maisemiin siksi, että niiden parissa voin toteuttaa unelmani kuviksi töiden jälkeen.

– Kuvillani on yksi yhteinen piirre: jokaisella on tarina. Mikään niistä ei ollut niin sanottu helppo nakki kuvata. Linnunratapanoraaman olen ottanut vuoren huipulta lähellä kotikaupunkiani Tirolissa. Kuvassa voi nähdä kotikaupunkini valot laaksossa. Kuvan onnistuminen vei kaksi vuotta, ja tarvittiin useita tuloksettomia kokeiluja ennen tätä kuvaa.

– Kolme huippua, Tre Cime di Lavaredo, on luultavasti yksi useimmin kuvattuja kohteita Dolomiiteilla tai ehkä jopa koko Euroopassa. Halusin löytää erilaisen näkökulman kyseiseen paikkaan. Jouduin rämpimään kauan syrjäisiä kivisiä polkuja ennen kuin löysin sopivan kuvauspaikan, paikan, jonka olin mielessäni suunnitellut jo kotona. Sään haltijat olivat minulle suopeita sinä iltana ja antoivat minulle tämän maagisen auringonlaskun valon.

– Oma ykkössuosikkini on kuitenkin The Photographer hiekkadyynien päällä Islannin Vestrahornin edustalla. Kaverillani Niki Haselwanterilla oli vaikeuksia seistä paikoillaan hiekkadyynillä, koska hän oli kuin jatkuvan voimakkaan hiekkapuhalluksen kohde. Kovat tuulenpuuskat riepoivat rannikkoa koko yön. Mutta aika ajoin pilvet repeytyivät hetkeksi, ja pystyimme todistamaan upeita revontulia Vestrahornin yllä. Nämä hetket kestivät kerrallaan vain muutaman minuutin, joten meidän piti olla nopeita kameroiden kanssa ennen seuraavaa myrskypuuskaa, muistelee Nicholas.

Carolyn Mitchum Award

Hougaard Malan | Etelä-Afrikka | Will to Live, Ruacana Falls, Namibia / Epson International Pano Awards

Carolyn Mitchum -kilpailusarjassa etsitään kuvia, jotka välittävät tunnetiloja ja kertovat tarinan. Kuvien on myös oltava tehty pelkästään kameran keinolla. Palkinto on kunnianosoitus tuomari ja mesenaatti Jeff Mitchumin vaimolle.
– Namibia on aina ollut maa, joka on täynnä äärimmäisiä vastakkainasetteluja. Kuvani käsittelee tätä aihetta, toteaa Hougaard Malan.

– Vaikka suurin osa maasta on kärsinyt yhdestä pahimmista kuivuuskausista viime vuosisadalla, sen pohjoisrajalla virtaava Kunene-joki virtasi täydellä voimallaan tämän vuoden helmi- ja maaliskuussa. Tämä johtui runsaista sateista Angolan ylänköalueilla. Ajoimme päiviä halki kuivuudesta kärsivän Namibian. Tämän jälkeen mahtavasti virtaava Kunene oli sellainen kokemus, jota en unohda koskaan.

– Huolimatta siitä, että sain viettää täydet kaksi päivää paikalla, olin aivan kauhuissani, että en pysty tai ehdi vangita tätä majesteettista ja harvinaista näkymää kuviini. Lopulta onnistuin löytämään oikean kuvakulman ja sommittelun. Kesken kuvaamisen onnistuin kaiken kukkuraksi rikkomaan Lee Little Stopper -suodinpitimeni, mutta onneksi vasta kun olin saanut otetuksi tämän kuvan.

– Carolyn Mitchum -palkinto peräänkuuluttaa rehellisyyttä ja aitoutta valokuvauksessa. Aikana, jolloin hypetetään kuvien jälkikäsittelya ja tekemällä tekemistä tietokoneella, olen ylpeä voidessani näyttää, että loistavia kuvia voi tehdä vielä lähes pelkästään kameran keinoin. Kun siinä onnistuu, on se hyvin palkitsevaa ja saa kuvaajan tuntemaan, että kova työ kannattaa, kertoo Hougaard.