Photokinassa nähtyä ja koettua

Kirjoittanut 15.10.2018

Photokinasta on nyt pari viikkoa, ja saa nähdä, jääkö tämä viimeiseksi Kölnin reissuksi valokuvamessujen merkeissä. Olen käynyt joka toinen vuosi järjestettävässä Photokinassa vuodesta 2004 lähtien ja se on aina ollut päivitys valokuva-alaan kansainvälisesti. On ollut avartavaa kierrellä muutama päivä katsellen kaikkea, jutella eri puolilta maailmaa olevien ihmisten kanssa sekä päivittää nähtyä ja koettua suomalaisten kollegojen kanssa. Photokina on aina antanut paljon ajateltavaa.

Ensi vuodesta lähtien messut järjestetään joka vuosi ja ajankohta on toukokuu. Kaikkien Photokinan tulevaisuuden pohdintojen keskellä kuulin, että messuja ollaan muuttamassa enemmän vain Saksan markkinoille suunnatuksi. Nyt siis odotamme ja katsomme, mitä tapahtuu. Mutta sitä ennen nähtyä ja koettua Photkinasta vuonna 2018:

Greg Gorman: 40 vuotta Hollywoodissa

Itselleni ikimuistoisin kokemus tämänkertaisessa Photokinassa oli heti ensimmäisenä päivänä. Bongasin ohjelmasti yhden pitkäaikaisen suosikkikuvaajani Greg Gormanin luennon. Esitys kesti reilun tunnin, joten siinä oikeasti ehti kuulemaan Gormanin ajatuksia valokuvaamisesta ja katsoa paljon kuvia. Gorman kertoi paljon tarinoita kuviensa takaa, oman historiansa ja kehittymisensä kuvaajan ja antoi paljon vinkkejä henkiökuvaukseen.

Minusta on aina niin upeaa päästä kuulemaan kuvaajien tarinoita siitä, kuinka he kokevat työnsä ja tietenkin samalla nähdä hienoja kuvia. Kun vielä kysymyksessä on kuvaaja, jonka ura on kestänyt jo vuosikymmeniä, näkee kuvissa jo tyylien vaihtelua, erilaisia trendejä jne. Se tekee esityksestä vieläkin kiinnostavamman. Minusta tuntui esityksen jälkeen, että jo pelkästään tämä riittää minulle tästä reissusta. Oli niin kylläinen olo.

Ammattiset, harrastajat, mobiilikuvaajat, instagrammaajat jne. jne.

Jos vielä reilu kymmenen vuotta sitten saattoi puhua jaosta ammattilaiset ja harrastajat, niin tänä päivänä tämä jako on vain moninaistunut. Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että Kölnissä pohdiskellaan, millaiset ja kenelle suunnattu Photokina aikoo tulevaisuudessa olla.

Ensimmäistä kertaa mm. bongasin messuilla sisältö edellä tehdyn osaston Wedding Zonen. Kyseisellä osastolla oli hääteemaan liittyvää ohjelmaa koko ajan (mielestäni hyviä sisältöjä: kokonaistyönkulku, paremmat kuvat, kuvaustyöskentely, markkinointi, yrittäjyys jne..). Ohjelmalavan lisäksi osastolla oli mukana muutamia laitevalmistajia tuotteineen ja ratkaisuineen… Daily Photokina -lehden mukaan Saksassa menee naimisiin vuosittain yli 400 000 paria – mikähän lienee vastaava luku Suomessa?

Mielenkiintoisena yksityiskohtana: kyseisellä osastolla palkittiin jonkin hääkuvakilpailun voittaja, ja pääpalkintona oli 8 päivän matka Lappiin. Tämä muuten näkyi myös hääkuvissa: pareja oli kuvattu eksoottisissa paikoissa, eivätkä ne enää olleet vain espanjalaisia raunioita tai välimerellistä valoa, vaan pohjoisen karuutta ja lunta.

Uskon, että jatkossakin hyvä sisältö houkuttelee kävijöitä ja siinä samalla näkee, miten erilaisia tuotteita ja ratkaisuja voi hyödyntää omassa työssään. Samalla kun tapaa luontevasti muita valokuvauksen alueella työskenteleviä.

Toivoisin tähän samaan pyrittävän myös Kuva & Kamera -messuilla. Keitä ovat ne kaikki kuvaajaryhmät, jotka eivät ole vielä löytäneet tietään messuille ja kenelle kaikille voisimme tuottaa sisältöä?

Mutta kyllä minusta on myös mukavaa päästä perinteisesti hiplaamaan erilaisia tuotteita. Messut ovat edelleen lyömätön paikka vertailla erilaisia tuotteita konkreettisesti: miltä jokin kamera tuntuu kädessä, miltä eri laukkujen materiaalit tuntuvat tai miten painava jokin jalusta on.

Pieni koko ja nopeus ovat valttia

Erilaisten kuvaajajoukkojen myötä on laitteiden kirjo laajentunut. Jokaiselle on todellakin jotain ja laitteet on mm. tehty mahdollisimman helppokäyttösiksi. Tämä oli nähtävissä jo edellisessä Photokinassa ja nyt siihen oli tullut mukaan vielä voimakkaammin laitteiden pieni koko, helposti mukana kuljetettavuus ja nopeus käyttää, purkaa tai kasata.

Mm. erilaisia kokoon taitettavia led-valonlähteitä oli useilla valmistajilla. Ja bongasin myös erillisen salamalaitteen puhelinkuvaajalle (Godox Ami ja A1) 🙂

Helposti mukana kuljetettavuuden lisäksi nopea asennus näytti olevan valttia. Tätä ajattelua edustivat mm. Magmodin magneetilla käsisalamaan kiinnityvät erilaiset valonmuokkaajat. Dedolightilla oli puolestaan riisuttu versio perinteisestä magic armista: jalustan kiinnitettävä taipuisa osa, jonka päässä on magneetti. Tähän magneettiin saattoi kiinnittää nopeasti kevyen, muotoiltavan valonmuokkaajat ja heijastaa valon sen kautta.

Uusi heijastininnovaatio

Lastolitelta oli tullut ”uusi versio” mukana kuljetettavasti heijastimesta / varjostimesta / diffuserista. Väitettiin sen olevan tukevampi kuin edellisen uuden rakenteen ansiota, mikä on hyvä asia, kun sitä käyttää ulkokuvauksissa.

Uusi versio meni myös pienempään tilaan kuin ”edeltäjä” TriGrip. Samoin hyvää oli se, että siinä oli suoraan paikka jalustakiinnitykselle. Ainoastaan kasaaminen näytti kestävän tovin pidempään kuin kokoon pyöräytettävässä mallissa.

Printatut kuvat, kuvakirjat ja kuvien esillepano

Kaiken digin keskellä on aina siistiä nähdä kuvia tulostettuna ja päästä hiplaamaan erilaisia papereita. Tulee ihan sellainen olo, että haluaa printata isoja kuvia koko ajan ja hypistellä niitä 🙂 Kävinkin siis hiplaamassa erilaisia papereita ja kuvakirjoja.

Mm. Hahnemülella oli mielenkiintoinen uusi paperi. Siinä oli aavistus metallinkiiltoa, joka näkyi hieman tietyssä valon suunnassa, ja itse paperin pinnassa oli kaunis struktuuri. Ilfordilla oli puolestaan jännittävä, vähän sellainen DIY-tyyppinen juttu: Galerie Creative Emulsion. Fine art -tyyppisiä kuvia tekevälle tai omaa valokuvanäyttelyjä suunnittelevalle tämä voi olla yksi mielenkiintoinen vaihtoehto.

Olen myös mielenkiinnolla aina seurannut, miten kuvakirjat kehittyvät. Jos edellisellä kerralla juttuna oli se, kuinka tehdä kuvakirja lähes vain yhtä nappia klikkaamalla, niin nyt huomioni kiinnittivät kaikki erilaiset kuvakirjamuodot ja paperit. Muistatteko vielä ensimmäiset kuvakirjat, jotka olivat ohuelle paperille mustesuihkulla tulostettuja kammotuksia? Kameroiden ja kuvaajien kehittyminen on selvästi tuonut tilauksen sille, että halutaan tehdä ”coffee table” -tyyppisiä kirjoja omista kuvista pelkkien matkamuisto- tai perhealbumikirjojen lisäksi.

Photokinassa ja tällä kertaa myös eri puolilla kaupunkia oli useita valokuvanäyttelyitä: kaikkiaan 85 eri näyttelyä. Kiertelin muutamia läpi messuilla. Hienojen kuvien lisäksi kiinnostukseni herätti Magnun-kuvaajien näyttely. Kuvat oli ripustettu jännittävillä tavoilla: eri kuvakokoja, ryhmittelyä, välistyksiä ja tyhjää tilaa oli käytetty kuvakokonaisuuksissa kiinnostavilla tavoilla. Näyttelyn esillepano oli innostavaa nähdä, oikein inspiroivaa 🙂

Kivoja kasseja, pipoja ja paitoja…

Kaikki varmaan muistavat, että vielä jonkin aikaa sitten valokuvaajan tunnisti mustasta kameralaukulta näyttävästä olkalaukusta ja kuvausliivistä, jossa on useita taskuja. Nyt erityisesti laukkujen, mutta myös reppujen, pipojen ja vaatteiden tarjonta on lisääntynyt.

Otan varsinkin erilaisten laukkujen määrän ilolla vastaan. Muistan vieläkin sen, kuinka yritin 90-luvulla ennen interrailia etsiä pientä laukkua kameralle, joka ei näyttäisi niin kameralaukulta… nyt sitten voit jo valita laukun ihan tyylin mukaan, sen tarpeen lisäksi 🙂

Tässäpä muutamia messupoimintoja.

Valoaalloilla-kanavan Peter Forsgård ja Matti Sulanto ovat tehneet hyvän videon Youtubeen, joten se kannattaa katsoa, jos haluaa lisää kuulumisia Photokinasta.

Samoin kannattaa katsoa valokuvaaja Sami Reivisen video Youtubesta.