Seurat toimivat: touko-kesäkuussa

Kirjoittanut 14.5.2020

Vinkkejä luontokuvaajalle

Ylöjärven Takamaalla asustava Harri Luojus on innokas luontoihminen ja riistakuvaaja. Hänellä on myös vankka kameraseuratausta, kun on jäsenenä Hämeenkyrön Kameraseurassa, Kameraseura Mielikuvassa ja Tampereen Valokuvausseurassa. Harri menestyi mm. Vuoden Luontokuva 2018 -kilpailussa. Herkkä kuva vanhan metsän läpi vaeltavasta siilistä sijoittui kilpailun nisäkässarjan neljänneksi (kuva alempana). Nyt kun kesän valo on kohta kirkkaimmillaan, pyysimme häneltä vinkkejä tavalliselle luontokuvaajalle.

Millainen valo on hyvä luontokuvaukseen?

Pilvien läpi paistava aurinko on varma ja tasainen, mutta kyllä vastavalo on se dramaattisin, koskettavin ja vaikein valon tulosuunta. Sopii ”pörröisten” ja karvaisten eläinten kuviin. Lumiseen aikaan eläin- ja lintukuviin tulee valoa myös alhaalta lumen pinnalta heijastuen. Auringon nousun- ja laskun aikaan on hienoja valoja ja ne paranevat syksyä kohti. Olen syksyihminen. Minua häiritsee keskikesän ylenpalttinen vihreys. Syksyä kohti ilman kosteus lisääntyy ja pehmentää illan ja aamun valoja pidempään. Lintukuvaajalle kevät on parasta aikaa.

Onko säätilalla merkitystä? Kannattaako lähteä liikkeelle huonollakin säällä?

Joka säällä pitäisi lähteä kuvaamaan, vaikka sisälle jääminen houkuttaakin. Kunnon lumisadekuvat vielä itseltäni puuttuvat. Kameroihin on olemassa suojuksia säätä vastaan, joten sekään ei ole este lähteä kuvaamaan.

Objektiivit ja kamera – onko zoom monikäyttöisin?

Tele-zoom 100-400 mm on minun mieliobjektiivini tällä hetkellä. Se on eräänlainen hyvä kompromissi. Täyden kennon kamerarunkojeni kanssa ehkä vähän lyhyt lintukuvauksiin, mutta nisäkkäät minua eniten kiinnostavatkin. Tele-zoom on piilokojussa hyvä valinta, kun kahden kameran (lyhyt ja pitkä kiinteä objektiivi) kanssa kuvaaminen menee helpolla sähläämiseksi. Piilokojuistakin pitäisi ottaa myös ”eläin maisemassa” -kuvia lyhyemmällä polttovälillä.
Kultakuoriainen karhunputkella on kuvattu 1,0 tuuman kennoisella pokkarilla, joka on aina mukana. Sillä saa hyvässä valossa ihan riittävän tasokkaita kuvia. Pienikennoisella kameralla saa kuvattua lähikuvan kasvista tai sienestä ja kuvaan piirtyy mukavasti kasvuympäristökin terävänä.

Mikä on vaatetuksen merkitys? Mitä muita piiloja voi käyttää tai voiko vaikka omasta autosta kuvata, jos sattuu löytämään sellaisen paikan?

Varmin keino pelottaa esim. perhoset, on valkoinen paita aurinkoisella säällä. Liike pelottaa eläimet ja kyllä luontoon sulautuva vaatetus tuntuu ainakin itsestäni paremmalta, vaikka esim. hirvet ovat värisokeita. Autossa tai naamioverkon alla kuvaajan pienet liikkeet eivät niin helposti näy. Riistaeläimet ovat kesympiä siellä, missä niitä ei metsästetä. Kettu on nykyisin ihan kaupunkieläin ja siellä helpoimmin kuvattavissa. Illalla siilejä kuvatessani Ylöjärvellä, olen huomannut ketun vierailevan pimeän aikaan samassa paikassa omakotitalon pihassa. Arboretumit ovat loistavia paikkoja. Hirvi autosta kuvattuna on usein ns. pönötyskuva, joissa hirvi tuijottaa kuvaajaa. Yksi sellainen kuva riittää. Hirvi on metsän eläin ja siksi se on hyvä kuvata muissa toiminnoissa ja omassa ympäristössään. Maastossa kuvaaja myös kuulee, haistaa ja näkee eläinten jättämät jäljet. Jos haluaa oppia eläimistä enemmän kannattaa kameran kanssa jalkautua luontoon. Onni on ahkeran seuralainen. Mahdollisimman paljon luonnossa kuvauspaikoilla oleminen tuo luonnollisesti enemmän kuvaustilanteita.

Millaisia ovat ajatuksesi kameran- ja kuvankäsittelystä?

Kamerassa keskimmäinen tarkennuspiste toimii luotettavammin ja nopeimmin. Siksi käytän sitä eläinkuvauksissa ja varsinkin metsässä. Valonmittaus on minulla myös keskustapainotteinen. Lopullisen rajauksen teen jälkikäsittelyssä. Maisemakuvien kaltaiset kuvat rajaan kuvatessa kuten myös manuaalitarkennuksella otetut kuvat. Käytän aika korkeaa ISO-arvoa, metsässä jopa 3200. Jalustaa käytän esim. ruokintapaikoilla kuvatessa. Nykyaikaisen objektiivin vakaaja tunnistaa jalustan ja toimii siten kuvatessa oikein. Eläinkuvauksessa kohteen silmät pitää yleensä näkyä ja olla kuvassa terävät.

Lopuksi: Tärkein kaikessa kuvaamisessa on se ratkaiseva hetki, jolloin laukaisinta painetaan. Siihen hetkeen pitäisi sisältyä kaikki se mitä osaa. Kuvaa sitten eläimiä luonnossa tai ihmisiä kadulla. Maisemakuvissakin, se tietty valo, on vain hetken.

Erottuakseen, pitäisi myös ottaa omanlaisia kuvia. Siinä sitä on haastetta.

 

Harri Luojus
Luontovalokuvauksen harrastaja, jolla paras kuva on edelleen ottamatta.


Nuoret valokuvaajat – Joutsenon kesäleiri

Joutsenon kesäleiri on jo kahdeksatta kertaa järjestettävä valokuvauskurssi 16-29 vuotiaille kuvaajille. Päivät koostuvat kuvaustehtävistä, tehtäviä tukevista luennoista, kuvankäsittelystä sekä vapaamuotoisista illanvietoista. Leirin pääpaino on miljöössä ja studiossa tapahtuvassa henkilökuvauksessa, mutta myös maisemakuvausta harjoitellaan – eksoottisempia kuvausaktiviteettejakaan unohtamatta!

Ilmoittautuminen Joutsenon opiston verkkosivujen kautta.

Katso verkkosivuilta nuorten kuvaajien oman paikkakuntasi tapahtumat

www.nuoretvalokuvaajat.fi


Kilpailukutsut

This is Life 2020

Kameraseura Mielikuvitus ry:n kuudes kansainvälinen digitaalisten kuvatiedostojen näyttely on avoinna sekä amatööri että ammattilaiskuvaajille. Kuvien latausaika 31.7.2020 saakka. Katso lisätietoja www.mielikuvitus.fi


Tampereen Valokuvausseuran kurssit syksyllä 2020

Henkilökuvan valaisu studiossa | 22.8.2020 klo 10–17 | 70 €

Valokuvauksen peruskurssi | 12.-13.9.2020 klo 10–14 | 45 €

Lightroom peruskurssi | 10.11.10.2020 klo 10–14 | 45 €

Luova kuvankäsittely | Lightroom ja Photoshop | 21.–22.11.2020 klo 10–14 | 45 €

Mustavalkovedostamisen ja pimiötyöskentelyn työpajat | tiistaisin tai torstaisin | Lielahden kartano

Ammattilaiskurssit, joiden ajankohdat varmistuvat myöhemmin:

Kerronnallisen henkilökuvan valaisu yhdellä salamalla | valokuvaaja Vesa Tyni

Tarinankerronta kuvan voimalla | luontokuvaaja Kimmo Ohtonen

Lisätietoja ja ilmoittautumiset.


Seurainfo

Ohjelmaa kameraseurojen jäsentapaamisiin

Kun haluat jäseniltaasi erilaista ohjelmaa, vaihtoehtoja löydät liiton verkkosivuilta kohdasta ”Seuratoimijan työkalupakki=> Esitelmäpankki”.

Valokuvauskurssin järjestäminen ulkopuoliselle harrastajille ja seuran jäsenille, on erinomainen tapa kasvattaa seuran jäsenmäärää. Liitto auttaa. Ole yhteydessä koulutusvastaavaan, reino.havumaki@sksl.fi.

Järjestätkö valokuvauskurssin tai jonkin muun tapahtuman paikkakunnallasi?

Mikäli haluat tapahtumallesi näkyvyyttä valokuvaajapiireissä, ilmoita siitä liiton tiedotukseen. Liitto julkaisee jäsenseurojen tapahtumia verkkosivuillaan ja some-kanavissa. Kerro tapahtumastasi sähköpostilla tiedotus@sksl.fi ja otamme sinuun tarvittaessa yhteyttä.

Päivitä seurasi uudet toimihenkilöt myös liittoon!

Samalla kun päivität seuran uudet toimihenkilöt yhdistysrekisteriin, lähetä tiedot myös liittoon tiedotus@sksl.fi. Liitto tiedottaa mm. tulevista näyttelyistä ja apurahoista sekä tarjoaa monenlaisia palveluja ja apua.

Oletko kameraseurassa, joka ei ole vielä liiton jäsen?

Suomen Kameraseurojen Liitto (SKsL) on 1932 perustettu valokuvauksen harrastajien keskusliitto. Jäsenseuroja on 88 ja niissä jäseniä noin 4500. Liittyminen tuo monia etuja. Kuvaamisesta tulee tavoitteellisempaa, kun saa oikeuden osallistua liiton vuosittaisiin näyttelyihin sekä moniin kansainvälisiin kuvakilpailuihin. Lisäksi liitto järjestää valokuvauskursseja ja koulutuksia eri puolilla Suomea sekä myöntää rahallista tukea valokuvauskursseihin jne.
Lisätietoja: toimisto@sksl.fi tai toiminnanjohtaja Kari Tolonen, puh. 0400 634 631.