Henna Tyrväisen teoksissa eri maiden palmutalojen urbaanit rakenteet sekoittuvat orgaanisen kasvun kanssa abstraktiksi kuvaksi, joissa valokuvan dokumentaarinen luonne on hämärtynyt. Näyttelyn valokuvat on otettu laatikkokameralla rullafilmille, ja niitä on käsitelty mahdollisimman vähän, usein ei lainkaan.

Palmutalojen keinotekoinen ympäristö on kiehtova, mutta myös hieman melankolinen. 1800-luvulla rakennetut kasvihuoneet ovat henkeäsalpaavan kauniita, mutta kontrasti kylmän lasin, teräksen sekä elinvoimaisten, suurten kasvien välillä on suuri.