Vapriikin näyttely esittelee Tampereen katukuvasta kadonneita uusrenessanssi- ja jugendkauden rakennuksia. Niitä rakennettiin Tampereelle kaupungin voimakkaan kasvun aikana 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Monet niistä purettiin uusien rakennusten tieltä, mutta myös tulipalot ja sodat ovat vaatineet oman veronsa.

Lähivuosina Tampere on kokemassa suurimman kaupunkikuvallisen muutoksensa pitkiin aikoihin. Edellinen suuri murros tapahtui sotia seuranneina vuosikymmeninä, jolloin keskustan puu-Tampere hävitettiin ja myös monet vanhat kivirakennukset saivat väistyä uuden tieltä. Kaupungin kasvun, elintason nousun ja modernisaation vastapainona oli eräänlainen historian kieltäminen: vanha oli hävitettävä uuden ja edistyksellisen tieltä.

Tampereella ehdittiin tuhota paljon sellaista, jota nykyaika pitäisi kaupungin arvokkaimpaan historialliseen perintöön kuuluvana. Kuitenkin 1970-luvulla alkoi jo saada jalansijaa uudenlainen ajattelutapa, jossa vanhat rakennukset nähtiin osana yhteistä kulttuuriperintöä.

Kaupunkikuvan muutos herättää kiinnostusta, mutta nostattaa myös tunteita. Nykyistä kaupunkimaisemaa tarkastellaan aina myös menneisyyden kautta. Kadonneet kaunottaret -näyttely selvittää muutoksen taustalla olevia syitä ja tarjoaa siten tietoa myös nykyhetken ja tulevaisuuden arviointiin.

Näyttely lähestyy kohdettaan valokuvin, rakennuspiirustuksin ja esinein hyödyntäen myös 3D-mallinnusta. Esittelyssä on kymmeniä tamperelaisia rakennuksia, jotka on joko hävitetty tai joita on aikojen kuluessa muunneltu. Lisäksi tutustutaan suunnitelmiin, jotka ovat jääneet toteuttamatta. Tyylisuuntien ja arkkitehtien lisäksi huomioidaan myös rakentajat ja rakennusten suojelijat. Näyttelyssä annetaan myös tilaa kaupunkilaisten muistoille ja kokemuksille.