Hanneriina Moisseisen sarjakuvaoriginaaleista, arkistovalokuvista ja ääniraidasta koostuva näyttely on tosiasioihin perustuva, kuvitteellinen matka Karjalankannakselle, kesään 1944, jolloin Neuvostoliiton suurhyökkäys ajoi viimeisetkin ihmiset kodeistaan.

Näyttelyn ja sarjakuvateoksen yksi kantava teema on siviilien, erityisesti evakkojen sotakokemukset. Sotasarjakuvalle epätyypillisesti Hanneriina Moisseisen teos kuvaa myös lehmien kohtaloita sodan jaloissa. Lehmiä kuvaamalla Moisseinen pohtii sodan aiheuttamaa kipua, sotasankaruutta, mutta myös sodan uhreja.

Eläimet eivät puhu, mutta ne kokevat saman kuin ihmiset. Niiden kohtalot sodassa ovat jopa raadollisempia kuin ihmisten.