Sanna Sarvan installaatio koostuu Gubbion ja San Cataldon hautausmaiden uusien osien valokuvista ja lattialla hitaasti pyörivästä silkkikukka-asetelmasta.

Sarvan kuvaamat hautausmaat kuuluvat Italiassa 1800-luvun loppupuolella alkaneeseen suuntaukseen, jossa kuolleiden kaupungeista haluttiin suureleisiä ja yksilöllisiä. Usein nämä hautausmaat sekä noudattavat perinteitä että etsivät uutta hakien suhdetta niin modernismiin kuin aikaan ennen kristinuskoa. Arkkitehtuuriltaan ne myös tyypillisesti toistavat ympäröiville kaupungeille tunnusomaisia piirteitä.