Kuva: Sofia Okkonen.

Sofia Okkosen näyttely on valokuvallinen esileikki ja naisen profiili. Se esittää studioon eristetyn, kameralle poseeraavan naisen. Malli on kuin koekuvauksiin kutsuttu amatöörinäyttelijä, joka saa käsikirjoituksen vasta valitsijaraadin arvioivan katseen edessä.

”Nainen ei puhu, mutta hänestä puhutaan. Nainen tuntee itsensä vain sen kautta, mitä hänestä sanotaan. Nainen on olemassa vain suhteessa haluun, jota yleisö osoittaa häntä kohtaan. Kaiken kaikkiaan nainen ei haaveile mistään muusta kuin ideasta, joka yleisöllä on hänestä.”

Valokuviin on ladattu jännite, joka syntyy mallin fyysisen läsnäolon ja emotionaalisen poissaolon ristiriidasta. Kuvan nainen kutsuu katsomaan itseänsä, mutta samanaikaisesti torjuu sen.

Teokset esittävät hienovaraisia kysymyksiä siitä, miten esilläolon tarve suhteutuu haluun piiloutua, miten himo suhteutuu pelkoon, luonnollisuus keinotekoiseen tai halpa ylevään. Millä tavoin nainen performoi feminiiniä ja mitä siitä seuraa?