Maija Laurisen näyttelyn valokuva- ja videoteokset hahmottelevat kuvaa ajallisuudesta sekä hetkeen pysähtymisen mahdottomuudesta. Pysähtyneisyys ja hiljaisuus rinnastuvat toisiinsa häilyvänä, mutta läpipääsemättömänä rajana, jota ei voi ylittää.

Videoteoksissa ajan kesto on läsnä, mutta valokuvallinen hetki katoaa liikkuvan kuvan virtaan. Näyttelyn valokuvia puolestaan voi ajatella ikään kuin still-kuvina kuvitteellisesta videosta tai elokuvasta, jolloin tapahtunutta muutosta pystyy havainnoimaan yksittäisten kuvien kesken.

Hetkiä ei kuitenkaan voi todella erottaa toisistaan edes valokuvan keinoin, vaan muutos on jatkuvaa myös silloin kun kaikki vaikuttaisi olevan pysähdyksissä. Thinking Stillness korostaa muuttumattomuuden mahdotonta olemusta, lakkaamatonta virtaa.