Kuvataiteilija Axel Antas tutkii näyttelyssään valokuvien, videon ja lyijykynäpiirustusten avulla ihmisen suhdetta luontoon ja vieraantumista siitä.

Valokuvasarjassa Pathetic Fallacy (2016-2017) taitelija on levittänyt ympäriinsä ja ripustanut puihin pyöreitä betonista tehtyjä kappaleita, jotka painavat saman verran kuin hän itse. Yhdessä kuvista paino saa puunoksat taipumaan maata kohti utuisessa sumussa, joka kietoo maiseman vaippaansa. Toisessa kuvassa kultaiset lehdet hohtavat hopeista puunrunkoa vasten betonipallojen riippuessa oksilla. Painot elävöittävät ja ihmisenkaltaistavat muuten niin liikkumattomia puita; oksat ja lehdet näyttävät raskailta ja surullisilta, kuin niitä painaisi huolien taakka. Peter Schwengerin kirjasta The Tears of Things (Melancholy and Physical Objects) vaikutteita saaneet teokset kertovat siitä, miten fyysiset esineet voivat sijoittaa meidät tiettyyn paikkaan ja määritellä meitä, personoida tunteitamme, vaikka ne samalla ovat täysin autonomisia ja välinpitämättömiä.

Muissa valokuvissa, kuten Binary (2016), maisemasta nousee savurenkaita. Etualan violetti lehvästö kehystää mahtavaa, täplikkäänharmaata kalliota, ja taustan utuisesta lehväkatoksesta nousee pyöreä savupilvi, joka leijailee eteerisesti puidenlatvojen ylle. Auringon tai kuun muotoa noudatellen savupilvi katselee allaan leviävää näkymää, yksinäisenä ja eristyneenä karun valkoista taivaanrantaa vasten.