Tule esiin, valokuvaava ITE-taiteilija!

Kirjoittanut 4.4.2016

Miksi valokuvaavia luovia itseoppineita ei ole nostettu kansakunnan kaapin päälle? Vai onko sittenkin? Väärä Kurkku pohti helmikuussa itseoppineisuuden merkitystä valokuva- ja muussa taiteessa – ja jatkaa nyt aiheesta.

1970-luvulla alkoi outsider-taiteen nopea nousu Suomessakin ja taidegallerioiden ovet avautuivat ”nykykansantaiteelle”. Meillä otettiin käyttöön käsite ITE, itse tehty elämä, osittain päällekkäisenä laajemman käsitteen Outsider art kanssa.

Outsider art ja ITE ovat siis omasta luomistarpeesta syntyvää taidetta, taiteilijan harrastus tai elämänsisältö. Määritelmän mukaan outsider-taiteilija ei yleensä ole saanut paljonkaan taidekoulutusta. Hän on trendeistä vapaa rehellinen individualisti, persoonallisuus, joka ei laskelmoi. Usein hänenlaistaan pidetään ns. kyläoriginellina.

ITE-taiteilija luo teoksensa usein vain omille tai lähiympäristönsä silmille nähtäviksi. Moni haluaa pysyä tuntemattomana ja elää erakkona. Moni merkittävä ITE-taiteilija onkin löydetty vasta postuumisti, kuten Vivian Maier, josta on tehty myös tv-dokumentti.

Outsider-taide ja valokuvaus

Valokuvaavia outsider-artisteja tunnetaan hämmentävän vähän. Onko syynä se, ettei kamera ole ollut yhtä yleinen ja yhtä luonteva aivojen ja käden jatke kuin pensseli tai taltta? Tuoko digiloikka muutoksen, kännykkäkamerahan on nyt arkea. Paljastaako kuvien tsunami kuohuistaan myös merkittäviä outsider-valokuvataiteiljoita, kylähulluja, kaupunkikaheleita, digidorkia? Oppineita eikä vain opetettuja?

Vai onko osasyynä valokuvaajien puuttumiseen itsetunnon puute, se, etteivät valokuvausta ole helposti hyväksyneet oikeaksi taiteeksi edes taiteilijat itse?

Eräs kiinnostava poikkeus on outsider-veistäjä Morton Bartlett (1909–1992), joka valmisti ihmistä tarkoin muistuttavia puunukkeja. Ne olivat erittäin tarkoin viimeisteltyjä, joten yhden nuken tekemiseen meni vuosi. Mutta hän jätti usein tekemättä nuken toisen käsivarren ja valokuvasi nuken suunnasta, josta käsivarren puuttuminen ei näkynyt. Nähtävästi hän tunsi, että vasta tuo valokuva oli hänen tavoittelemaansa taidetta!

Miten tiheällä täikammalla ITE-taiteilijoita löytyisi kameraseuroista? Riittäisikö kevyt pöyhiminen?

Kiinnostava ja koskettava on myös kuvaus kahdesta valokuvaavasta naisesta. Molemmat kyseenalaistivat naisen rooleja erikoislaatuisilla lavastetuilla omakuvillaan.

Toinen asui 1960-luvulla kadulla ja yritti myydä teoksiaan mm. Chicagon taideinstituutin ulkopuolella. Toisesta naisesta tuli samankaltaisen käsitteellisen valokuvauksen genren tienraivaaja ja ikoni, maailmankuulu esitaistelija lukuisine seuraajineen. Edellinen oli Lee Godie (1908–1994), jälkimmäinen on Cindy Sherman (s. 1954).

Onko Suomessa ITE-valokuvaajia?

Miksi ei suomalaisia valokuvaavia ITE-taiteiljoita löydy Wikipedian listauksista?

Kuinka moni etevä ITE-kuvaaja jää tai jättäytyy teoksineen kotialbumeihin, kenkälaatikoihin ja kovalevyille ilman omaa ”taiteilijan” pyrkimystä, leimaa tai statusta?

Onko heitä todellisuudessa jo paljonkin olemassa? Voidaanko monia jo kansakunnan kaapin päälle nostettuja valokuvataiteilijoita pitää virallisesti arvostettuina, hyväksyttyinä kylähulluina?

Onko taidekoulujärjestelmämme auttanut monet tällaiset luovat kyvyt jo varhain ”sisäpuolelle”? Samaan aikaan, kun maassamme ITE-taide alkoi saada tunnustusta, järjestettiin valokuvauksen ammattikoulutus taidelaitoksissa.

Rakensiko valokuvakoulutus aiempaa korkeamman muurin valokuvataiteilijoiden ja harrastajien välille? Ovatko vakavatkin harrastajat jääneet ulkopuolelle samalla kuin heidän määränsä on lisääntynyt? Hehän ovat vapaita luomaan ilman ulkopuolista ohjausta ja ammatillisia paineita – juuri ITE-ideologian mukaisesti! Ansaitsevatko he siis tulla kutsutuiksi ITE-taiteilijoiksi?

Asenne ratkaisee. Taiteilijoita ovat ne, jotka eivät jäljittele, vaan uskaltavat ja osaavat olla omaperäisiä. Miten tiheällä täikammalla näitä ITE-”loisia” löytyisi esim. kameraseuroista? Riittäisikö kevyt pöyhiminen?

Kameraseurat voisivat auttaa ITE-taiteilijoita esiin, jos niissä nykyistä enemmän kannustettaisiin ja arvostettaisiin erilaisuutta. Nykyisin ne tuntuvat paremminkin tukevan yhdenmukaistumista.

Etsintäkuulutus

Oletko itse kuin hiljattain löydetty Vivian Maier, joka kuvasi vain omaksi huvikseen tai omasta pakostaan? Tai tunnetko merkittäviä outside-valokuvaajia? Ilmianna heitä muillekin!

Kerro oma mielipiteesi lähettämällä kommentti alla!