Saako kuvan nimi vaikuttaa kuvakilpailussa?
Monissa valokuvaajayhteisöissä kilpailukuvat arvioidaan vaivattomasti ja nopeasti kauneuden, sommittelun tai muun pelkästään visuaalisen vaikutelman perusteella. Vanha tuttu estetiikka ja vanhat tutut ja turvalliset kaavat toistuvat. Kuvan nimestä viis, jotta puhdasta periaatetta ”kuva on kuva on kuva” ei loukattaisi. Vedosten kääntöpuolelta nimiä satunnaisesti kuitenkin vilkuillaan, ja näyttelyluetteloihin nimiä jostakin syytä painetaan.
Mutta joskus tuomarit äityvät suorastaan niskuroimaan noita perinteitä vastaan:
Tapaus 1
Kilpailun parhaat kuvat valitsee seuran ulkopuolelta kutsuttu valokuvataiteilija. Seuraa keskustelu, jossa sattumalta tulee esiin nimi eräälle karsiutuneelle kuvalle. Tuomari hätkähtää: ”Hyvänen aika, jos olisin sen tiennyt, olisin valinnut tuon voittajaksi!”. Kuvaajalle jää vain moraalinen voitto – mutta onko sekään oikeutettu, vaan ainoastaan eräänlainen arpajaisvoitto?
Tapaus 2
Kuvaajayhteisölle valitaan kuvakokoelmien perusteella vuosittaista kuvaaja-arvonimen saaja. Sattumalta raadin huomio kiinnittyy jo karsiutuneen kokoelman nimeen. Se saa raadin pohtimaan kokoelmaa uudelleen. Kokoelman kuvaajalle myönnetään nyt tuo arvonimi. Aplodeja – mutta väärin perusteinko?
Vastoin käytäntöjä?
Molemmat tapauksethan ovat poikkeuksia harrastajakilpailujen vakiintuneista käytännöistä, joista perin etäällä on taidevalokuvauksen ja muun luovan taiteen asenne: uusiutumispyrkimys. Jos haluaa tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi maailmamme avartajana, tämä vaatii usein taustoitusta enemmänkin kuin kuvien nimen verran (Ks. myös Selitä kuvasi – tai älä ihmeessä!)
Parastahan harrastajakuvauksessa on se, että voi kuvata, mitä huvittaa, kilpailematta.
Entä ne harrastajakilpailut sitten? Pitäisikö yllä kuvatun kaltaiset tuomarit kiertää kaukaa ja siten varmistaa, että kuva on kuva on kuva.
Vai voitaisiinko yrittää kaventaa kuilua ja ryhtyä tukemaan myös kuvan taiteeseen kurkottavia pyrkimyksiä? Niille vaikkapa oma sarjansa ja omat tuomarit? Saataisiinko siten yhdistyksiin mukaan nuoria, orastavia taiteilijoita?
Mitä mieltä olet tapauksista?
Oliko aiemmin kertomissani tapauksissa väärin huomioida kuvien nimet? Ja siis pelkästään noiden kuvien nimet, muiden ei, ja pelkästään sattumalta? Olisiko kuvien palkitseminen pitänyt peruuttaa?
Mikä vaihtoehto olisi kilpailukäytännöissä oikein?
- Kilpailukuvien oheen liitetään luettelo kuvien nimistä, tarvittaessa hiukan pidempikin taustoitus. Raati huomioi ne yhdessä kuvien kanssa. Samalla saatetaan päästä edes hiukan lähemmäksi taidevalokuvauksen käytäntöjä.
- Hauki on kala ja kuva on kuva: kielletään kuvien nimet. Vain rekisteröinti- ja arkistointinumero tai vastaava sallitaan. Kuva, jossa on nimi, suljetaan pois kilpailusta. Aito valokuvaus säilyy puhtaana ja kuilu ns. taidevalokuvaukseen riittävän leveänä. Kuvien nimet pois myös näyttelyluetteloista.
- Mikä muu? Kerro!
Kerro oma mielipiteesi lähettämällä kommentti alla!
Kokemusta on parista SKsL:n seurasta, joissa toisessa kuvaaja voi halutessaan liittää kuvalle lyhyen tekstin, jonka tuomari(sto) on velvollinen lukemaan. Ja toisessa seurassa on selkeä aihe eikä kuvilla ole erikseen muuta nimeä. Mutta kun sekä tuomari(t) että kilpailijat asian tietävät, niin silloin kumpikin vaihtoehto on oikein. Ongelmia voi tulla, jos asiaa ei ole määritelty.
Ja valitettavan usein kuvalla on kuvasta näkyvä asia nimenä. Siis banaania esittävän kuvan nimenä on banaani tai poikaa esittävän nimenä on kuvattavan henkilön nimi, esim. Pekka.
Pekka, saatat tarkoittaa ”toisella SKsL:n seuralla” Kameraseura ry:tä Helsingissä, koska sen kilpailusäännöissä – netistäkin löytyvissä – lukee:
”TEOSTEN NIMEÄMINEN: Tunnistus-, rekisteröinti- ja arkistointitarkoituksiin teoksiin on liitettävä yksilöivät tunnukset kuvaajan nimen lisäksi. Yleisin tapa on antaa nimi, jollaista ei ole millään muulla teoksella. Jos kuvaaja haluaa, ettei kuvalla ole varsinaista nimeä, hän voi ”nimetä” kuvan ”Nimetön tai ”Untitled” tms. Silloin nimeen on kuitenkin liitettävä jokin yksilöivä neutraali määre: esim. ”Nimetön 6.11.2015” tai vielä yksinkertaisemmin ”Nimetön (7381)”, jossa 7381 on kameran antama tiedostonumero.
Teoksen nimi voi nimittäin latistaa teosta, sen kokemista. Toisaalta teoksen nimellä voidaan vihjata katsojalle teoksen tarkoituksesta, avustaa teoksen kokemista. Se on erityisen tärkeää silloin, kun teos ei automaattisesti vastaa aiemmin koettuja malleja, vaan kurottaa johonkin uuteen. Tällöin kuvaaja voi liittää teokseen korkeintaan 20 sanan pituisen selostustekstin: vedoksiin joko vedoksen taakse tai erilliselle arkille, kuvatiedostoihin erilliseen jpg-tiedostoon. On käytävä ilmi, mitä teosta seloste koskee. Tuomarin/raadin on huomioitava seloste kuvaa arvioidessaan ja palautetta antaessaan.”
”Kameraseurakuva” on usein kuultu vähättelevä synonyymi kaavamaisen toisteisille kuville. Kameraseura ry:n tekstissä näkyy pyrkimys muuhunkin. Kannattaisiko kattojärjestössäkin, Suomen Kameraseurojen Liitossa (SKsL), harkita esittämääni vaihtoehtoa numero 1?
Mahtaako nuo Väärän Kurkun esimerkit olla todellisia vai onko ne keksittyjä?
Se toinen ääripää on Fotoklubi.Lahti
Maisteri, kyllä molemmat esimerkit ovat elävästä elämästä!
Kansainvälisissä kisoissa törmää monenlaisiin nimiin. Esimerkiksi: Çok teşekkür ederim. Mitä se kertoo. No ne pitäisi olla englannitlaisilla merkeillä mutta kun suomessakin on öäå, eivät ne toistu oikein. Eli parasta käyttää hyvin yksinkertaisia arkistoitavia nimiä Bridge 3 tai vastaavia. Ei sillä ole silloin mitään lisäarvoa tuomareille.
Eihän taideteoksiakaan nimen perusteella osteta tai arvioida.
Yksi kiva kilpailuteema olisi valita paras kuvan nimi!
: )