Valokuvan tie nykytaiteen ytimeen

Kirjoittanut 16.8.2021

Vielä 30 vuotta sitten valokuva oli nyky­taiteen marginaalissa. Tänään se kuuluu ytimeen, ja pandemia-ajan etänäyttelyiden aikana valo­kuvan merkitys korostuu entisestään. Monistettaviksi tarkoitetut valokuvat näkyvät täysipainoisina myös kodin kuvaruudulla.

Valokuva hiipi taidegallerioihin poptaiteen kautta. Andy Warholin silkkipainokuvat vieraannuttivat massavalmistetut kuvat taide­kokemuksiksi. Maataide, 60-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt taiteen muoto ja feministiset performanssit tukeutuivat valokuvaan. Maineikkaat kuvajournalistit ja muotivalokuvaajat tulivat museokelpoisiksi. Roland Barthesin kaltaiset ranskalaiset kulttuurikriitikot, Susan Sontag ja postmodernistit analysoivat valokuvaa uudella tavalla arvostavasti mutta samalla ankaran kriittisesti. Simulakrumit ja representaatiot ilmestyivät taidepuheeseen. Perinteiselle taiteelle ominainen ainutlaatuisuuden aura häivyttyi, kun uusien teosten luomiseen lainattiin esimerkiksi alkuperäiskansojen kulttuurillisia elementtejä.

Andy Grundberg, The New York Timesin valokuvakriitikko vuosina 1981–1991, on toiminut sittemmin keskeisten taidemuseoiden neuvonantajana ja kuraattorina, Ansel Adams Centerin johtajana ja valokuvauksen professorina. Vuonna 2021 hän on julkaissut perusteoksen How Photography Became Contemporary Art, jota on luonnehdittu yhdeksi merkittävimmistä taidekirjoista pitkään aikaan. Laadukkaasti kuvitettu kirja on perusteos valokuvasta nykytaiteena. Samalla se on henkilökohtainen muistelma, joka perustuu Grundbergin ainutlaatuisella näköalapaikallaan luomiin ystävyyssuhteisiin valokuvaajien ja kriitikoiden kanssa. Samoin kuin Giorgio Vasarin renessanssiklassikko Taiteilijaelämäkertoja, tämäkin murros- ja kukoistuskauden kronikka perustuu paljolti ensi käden tietoon.

– Laila Alanen

Andy Grundberg: How Photography Became Contemporary Art. Inside an Artistic Revolution from Pop to the Digital Age. Yale University Press, 2021.