Vuodenvaihde Utön majakkasaarella

Kirjoittanut 16.1.2018

Pidin yksityistä retriittiä Utön majakkasaarella uuden vuoden ja loppiaisen.

Vaihdoin vuodenvaihteessa työpaikkaa palkkatyöstä yrittäjäksi. Ajattelin nollaavani ajatukset vanhasta ja jännitykset uudesta kiertelemällä kuvaamassa saarta ja maisemia yksinäni 10 päivän ajan.

Nauvon Pärnaisista lähtee Eivor-lautta useimpina päivinä viikossa. Koska se on saarelaisten maantie, on matka ilmainen. Matka kestää noin 4,5 tuntia.

Eivor käy tarvittaessa Berghamnissa, Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. Kovina pakkastalvina 2010 ja 2011 meri oli tiukasti jäässä ja Eivor otti vauhtia ajaen hieman taaksepäin ja puski taas vähän eteenpäin – ja matka kesti. Nötön asukkaat se jätti mailin päähän saaresta, jäälle.

Utön saarella on hotelli, joka nyt omistajavaihdoksen tähden avautuu jälleen alkukesästä. Heillä on ollut hyvin erihintaisia majoituksia. Itse olin alkuvuosinani, 2010, mieluiten Fågelissa, joka on parakki yhteiskeittiöineen ja wc:ineen. Näin saaren karuus korostui.

Viime vuodet olen ollut Hannas Horisont -majoituksessa Luotsimäellä tai pikku Kerholla. Luotsimäellä on viiden huoneen talo, yhteistä on olohuone, uusittu keittiö ja wc-suihku. Oli ihanaa, kun aamulla ennen ylösnousua raotin verhoa ja majakka näkyi siinä talon vieressä.

Kauppa on auki yleensä pari tuntia aamupäivällä ja tunnin iltapäivällä.

Hotellilla on ollut tähän asti parasta mahdollista ruokaa, supermaukasta. Nyt on talvella pitänyt tehdä omat pöperöt: tattirisottoa, myskikurpitsaa grillijuustolla ja tomaattihernesoppaa.

Ruokaa pitääkin tehdä moneksi päiväksi kerrallaan, koska valoisaa aikaa oli vähän. Aurinko nousi 9.30 ja laski 15.30 jälkeen. Olin ulkona aina 8.30 – 16.30 ja välillä, kun lunta satoi, illallakin. Olin kahdeksan tuntia rannalla, sateisena perjantaina viisi.

Vaatetta oli paljon päällä, repussa vielä kevyt viltti ja istuinalusta. Se osoittautuikin tärkeäksi seisoma-alustaksi liukkailla kivillä.

Kamerani, Canon 6D, painaa niin paljon, että saatoin ottaa mukaan lisäksi kaksi kolmesta: eväät tai jalustan tai pitkän putken, Sigma 120–400 mm.

Aivan mahtavaa on ollut rauhoittua ilman aikatauluja. Auringon nousua ja laskua olen kyllä seurannut värien takia.

Ajatuksiin nousi sekunniksi jokin vanha työasia. Kuvakulman miettiminen, valon vaihtuminen, aallon murtuminen, tuulelta suojautuminen sekä lumimyrskyyn lähteminen (22 m/s pohjoisesta) pyyhkivät ajatuksen tuulen lailla mennessään!

Ystävä kysyi, että eikö 10 päivää yksin saarella ole liian pitkä aika. Ei millään! Kuvattavaa on aina.

Utön eteläkärki on kolmen suunnan tuulille avoin. Talvella tuulee usein, kelit vaihtelevat.

Kuvaan mieluiten smaragdin vihreää kiinteää vettä, jonka aallonharja ei ole vielä murtunut. Odotin 9 päivää aurinkoa, ja lähtöpäivänä se sitten tuli. Varjot olivat tosi kovia, kuin mustavalkoisia, meri tumman sininen ja harmaan hartaus oli tiessään. Nyt viimeinkin sen sisäistin: auringon paisteella saa hienoja smaragdikuvia. Lähestyvän sadepilven edessä saa toisenlaisia upeita aaltokuvia.

Merenkäynti ja tiheät sadekuurot tekivät rannalla kävelemisen vaikeaksi. Eteläkärjessä on onneksi monia bunkkereita, joissa pidin sadetta ja söin eväitä.

Nauroin itsekseni: ”Jos työnantaja tarjoaisi tällaiset olosuhteen kahvitunnille, niin tulisi sanomista!”

Kameran kastuminen on aina huolenaihe. Kerran olin jo hankkimassa sille sadesuojaa, mutta käsivarret ja kameran suojaava muovipussi maksoivat vajaat 100 euroa. Otin kaupan muovipussin käyttöön.

Pääasiassa idästä käyvä tuuli ei nostanut suolavettä kameran päälle, vaan vei pärskeet sivulle länteen.

Huomasin uuden aiheen nyt 8 vuoden jälkeen. Luotsattavien laivojen tulon ja menon saa netistä selville. Toisaalta, siellähän minä olen rannalla koko päivän valoisan ajan. Kyllä sen huomaa, kun laiva ja luotsikutteri tulevat. Tämän aiheen kuvaamista tulen jatkamaan!

Olin onnellinen, kun viimeisenä iltana oli kova lumimyrsky. Majakan vierellä asuessani kynnys lähteä yöllä ulos on olematon.

Otsalamppu olisi ollut hyvä muistaa, vähän tuli kompuroitua. Hansikas lähti tuulen mukana, minä perään ja kamerajalusta kaatui. Vastavalosuoja hajosi. Näin vähillä vahingoilla selvisin koko matkasta.

Olen kerran nähnyt valokuvan majakasta, jossa sekä valokeilat että tähdet näkyvät. Sellaiseen kuvaan tarvitsisin opastusta!

Olen valinnut tähän juttuun 12 kuvaa. Se on alle 0,30 % ottamistani kuvista.