Vuosituhansien taisto

Kirjoittanut 29.10.2020

Kumpi on ekologisesti kestävämpää, filmi- vai digitaalikuvaus? Vai onko sillä väliä?

Analogi versus digitaali -keskusteluja käydään alalla kuin alalla. Päätin laskea menetelmien ympäristövaikutusten eron.

Metodina on pääosin empiirisesti ah-niin-tarkka mutu ja tämän kolumnin blogiversiosta löytyvät käyttämäni saitit ja verkkolaskurit, tee-se-itse-henkilöiden iloksi ja opastukseksi.

Paremman esimerkin puutteessa valitsin itseni.

Karkeasti otettuna 80-lukuni oli mustavalkotöitä lehdille ja 90-luvulla kuvasin väridiaa aikakauslehtien sekä mainos- ja viestintätoimistojen tarpeisiin. 2000-luvulla olen tehnyt valokuvataidetta ja kuvannut teatteria, elokuvia ja levynkansia.

Pimeä 80-luku

Aloitin valokuvaamisen vuonna 1982. Siitä lähtien kuvasin vuodessa keskimäärin kolme 36 kuvan TriX-rullaa päivässä, eli vuodessa 1095 rullaa filmiä. Yhden 135/36-rullan hiilijalanjäljeksi on karkeasti laskettu kehityksineen reilut 5 grammaa: näin yhden vuoden filmikakuksi tulee 59,13 kiloa. Papereista vielä toinen mokoma eli 80-luvun filmihiilijalanjälkea olisi tuhat kiloa.

Ahkera 90-luku

90-luvun aikakauslehti-ja mainontavuodet menivät periaatteella ostetaan filmiä ja myydään se jalostettuna eteenpäin: Velviaa kului keskimäärin 4 rullaa päivässä eli 90-luvun filmeistä hiilikertymää on 800 kiloa.

Ja polaroidit päälle: 2 pakkaa 669:ää viikossa tekee….odottakaas nyt…hetkinen…sovitaan vaikka neljännes filmeistä eli 200 kiloa.

Oma lukunsa on roska: 90-luvun kuvasin aina ylimääräinen roskapussi kiinni jalustassa polaroidijämiä, filmipaketteja ja filmien foliopusseja varten. Vuodessa kertymää 50 kiloa. Eli 90-luku yhteensä noin puolitoista tonnia.

Filmikaluston hiilijalanjälkeä en ole ryhtynyt laskemaan – sitä paitsi iso osa siitä on viime vuosina kiertänyt nuorille, jotka haluavat kuvata filmille.

Näillä lakeuksilla ei hipstereitä loukata!

1900-luvulla liikkumiseni tapahtui pääosin erilaisilla henkilöautonritsoilla, joiden yhteenlasketut hiilipäästöt ovat 18 vuodelta hävettävät 33 000 kiloa.

Näin ollen analogisen vuosituhannen hiilijalanjälki on yhteensä noin 35 000 kiloa.

Tärkeä muistutus

Muistetaan kuitenkin, että labbiksen kemikaalilista on kuin Andy McCoyn lääkekaappi. Ja jos vegaanihipsterivävypoika yhä jaksaa kohkata analogisista prosesseista, voi tälle aina muistuttaa, että vuosittain yli 7 miljoonaa nautaa saa antaa luunsa hopeagelatiinin gelatiinin takia.

2000-luvun digikuvausloikan aikana Tukholman jätevesiin lasketun hopean määrä puolittui viidessä vuodessa. Ja isot laboratoriot sentään kierrättivät kiinnitteensä, juuri hopean takia.

Nämä myrkyt kiertävät tällaiset hiilijalanjälkilaskelmat kokonaan.

Uusi vuosituhat

2000-luvulla filmiä on mennyt hissukseen, suunnilleen 90 kilon edestä. C-paperinäyttelyprinttejä on tehty parisen sataa, niistä kertyy 50 kiloa.

Mustesuihkuprinttejä ja yleensä kehyksiä on näyttelyihin tehty 250, niistä kertyy kuutisensataa kiloa.

Omia valokuvakirjoja on ilmestynyt 3, niiden painoksista tulee 1840 kiloa.

Nikoneita on ollut viisi ja niistä kolme yhä käytössä. Niiden sensoreiden jalanjälki on yhteensä 100 kiloa.

Tietokoneita ja tabletteja on kulunut noin yksi verme per vuosi. Osa on myyty pois, osa kierrätetty kodin sisällä – ja voihan niillä toki tehdä muutakin, kuten vaikka tällaisia kivoja kolumneja. Niistä kertyy 2 000 kiloa eli 2 tonnia jalanjälkeä.

Virtaa ne syövät. Vuosikymmen on meidän perheessämme menty vesivoimaperäisellä hiilivapaalla sähköllä, mutta alkuvuosilta voimme laskea mukaan 5 tonnia. Ja vielä 10 vuoden tietoliikenteestä viitisenkymmentä kiloa.

Ja sitten se pahin

2000-luvun puolella ajokilometrien määrä tippui kolmannekseen, kiitos digitalisaation ja valokaluston pienenemisen. Asiaan vaikuttavat myös ydinkeskusta-asuminen ja flexifuel-auto. Mutta autoilupäästöjä on 2000-luvullakin kertynyt noin kymmenisen tuhatta tonnia.

Valokuvataidetta eli puuta, lasia ja kirjoja on liikutettu maantierahteina Euroopassa noin 6 tonnin ja lentorahtina 3 tonnin edestä.

Ja täytyyhän taiteilija saada toki maailmalle: 2000-luvun työlentojeni hiilijälki on ollut pöyristyttävät 56 000 kiloa.

Eli uusi vuosituhat on noin 85 000 hiilidioksiditonnin painoinen. Yhteensä koko 40-vuotinen ura vastaa 12 keskivertosuomalaisen hiilijalanjälkivuotta, siitä paikasta toiseen liikkuminen vie kahdeksan.

Taidan mennä istuttamaan puun. Tai 120 000.

Kirjoittaja on valokuvaaja, jonka ympäristöteot ovat olleet pieniä tekoja.

Taustaa

Ensinnäkin kuluttajansuojavaroitus: kaikkia näitä lukuja on rankasti pyöristetty ja arvioitu; eihän minulla todellakaan ole tallella 80-luvun filmikirjanpitoa (tai on jossain varaston nurkassa, mutta sen etsiminen on viikon homma).

Myös mutkat on vedetty suoriksi aina kun siihen on ollut tarvetta.

Tämän kolumnin tarkoitus oli antaa jonkinlaista tajua valokuvauksen hiilijalanjäljestä. Ja ehkä innostaa jotakuta laskemaan nämä luvut tarkasti ja ihan aikuisten oikeasti.

Filmin valmistuksen hiilijalanjäljen nappasin Japan Camera Hunterilta ja laboratorioluvut EPAn raportista ja Delaveaun mainiosta lopputyöstä. Delaveau käytti perusyksikkönä 24-kuvaisen filmin kehittämistä kymppikuviksi, laskin siitä suoraan 18×24-mustavalkoprintin, 100×100-näyttelyvedoksen ja vielä filmikehitykset. Polaroidien hiilijalanjäljen arvioin tylysti itse (mainittiinko mutkien suoristaminen jo?).

Roskan hiilijalanjäljen laskin WWF:n ilmastolaskurilla. 80-luvullakin toki pakkausjätettä syntyi, mutta esimerkiksi filmikasetit kierrätin kelaamalla niihin rullafilmiä (syynä enemminkin hinta kuin ympäristötietoisuus).

Henkilöautojen suttaisuutta voi tarkastella vaikkapa Liikennefaktan sivuilla, flexifuel-laskelmat perustuvat Flexifuelin mittauksiin.

Digivehkeiden hiilijalanjälkeen käytin Vertatiquen taulukoita, mustesuihkut ja valokuvakirjat laskin sekoittaen VTT:n ja HP:n taulukoita. Sähkön kulutuksen laskin kotimme ja keskivertoperheen kulutuksen erosta (noin tuplat tavalliseen kotitalouteen verrattuna). Kennotieto on Japan Camera Hunterilta, tietoliikenne laskettu Googlen oman arvion mukaan.

Maantie- ja lentorahdin ekologisuutta laskin DHL:n nettilaskurilla ja omia lentoja ICAOn laskurilla.

Ilmastodieetin laskurin mukaan henkilökohtainen (valokuvauksen ulkopuolinen nk. ”elämä”) hiilijalanjälkeni on puolet keskivertosuomalaisesta.

Linkit

https://www.semanticscholar.org/paper/The-environmental-impact-of-the-retail-industry-in-Delaveau/5646cb3cf247feab9e2ec61d1c0dde6a145ef571

https://www.epa.gov/sites/production/files/2015-11/documents/photoprocessing_prelim-data-summary_1997.pdf

https://www.bbc.com/future/article/20200305-why-your-internet-habits-are-not-as-clean-as-you-think

https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/tiedotteet/2010/T2560.pdf

http://h30248.www3.hp.com/cfc/index.html#individual

https://files.cargocollective.com/c352786/EKOFOTO-raportti_Paula_Humberg_2015.pdf

https://calculator.carbonfootprint.com/calculator.aspx

https://www.icao.int/environmental-protection/Carbonoffset/Pages/default.aspx

https://ilmastodieetti.ymparisto.fi/ilmastodieetti/