Sarja käsittelee muun muassa nykyhetkessä olemisen tärkeyttä sekä aikaa ja ajan suhteellisuutta. Vanhoissa muotokuvissa sekä työpäiväkirjojen teksteissä siintää ajatus tulevaisuudesta ja toivo siitä, että asiat ovat siellä toisin, paremmin tai ymmärrettävämmin.

– Menneisyys on häilyvä muisto tai valokuva, ja tulevaisuus on ajatusrakennelma – mahdollisuus. Menneisyyden ja tulevaisuuden välissä on tämä hetki – nykyisyys. Se on ainoa hetki, jonka voi konkreettisesti kokea, ja jonka tapahtumiin voi vaikuttaa. Valokuva säilyttää suhteen todellisuuteen sen tallentajana, vaikka ei heti ymmärtäisikään sitä, mitä kuvassa on näkyvillä. Teossarja luo eräänlaisen metatodellisuuden, Hänninen kertoo.