Essi Orpanan ja Tiina Palolan yhteisnäyttely käsittelee muistijälkiä, joissa ihmisen sisäinen tila ja
ympäristö sulautuvat yhteen. Näyttelyssä yhdistyvät mennyt ja nykyhetki sekä
mielikuvituksen, muistojen ja toivon rajapinnat.

Hetkellisiä muistikuvia esittävä näyttely rakentuu valotauluissa esitettävistä valokuvista ja installaatioista.
Kummankin valokuvataiteilijan itsenäisesti toteuttamat teokset muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

Taiteilijakaksikko on kiinnostunut valokuvan välittämästä tunteesta sekä valokuvan dokumentaarisesta
luonteesta. Häivähdyksiä muistuttavat valokuvat ovat vähäeleisyydessään voimakkaita ja valokuva
välineenä sopii aiheen käsittelyyn hyvin, se on aina yhtä aikaa dokumentti ja muisto jostain.
-Tähän näyttelyyn valitsemani teokset muistuttavat minua sellaisista tunteista ja hetkistä, joista on
haastavaa kertoa sanoin. Nämä tunteet ovat kuitenkin tunnistettavissa teoksistani, jotka ilmentävät vahvan
muistijäljen jättäneitä hetkiä: pensaikon terävät neulaset käden ihoa vasten tai meriveden läpäisevä
auringonvalo sukeltaessa, Orpana kuvailee.

Palola käyttää teoksissaan vanhoja valokuvia, jotka ovat peräisin hänen isoisoäitinsä albumista.
-Löysin pienen kierreselkäisen albumin, jonka kuvat olivat mielestäni hyvin poikkeuksellisia. Niissä ei
näkynyt ihmisiä juuri lainkaan, Palola ihmettelee. Albumiin oli valikoitu kuvia kodin tunnelmasta ja
pihamaan luonnonilmiöistä. Kuvissa on hyvin yksityinen tunnelma, jota ihmisten poissaolo vahvistaa.