Kuva: Viivi Häkkinen.

Viivi Häkkisen ​esikoisnäyttely  ​tutkii kuolemaa sekä siihen
kietoutuneita tunteita ja rituaaleja 2000-luvun post-mortem-valokuvateoksissa.
Näyttelyn kuvissa tarkastellaan kuoleman estetiikkaa. Asetelmissa kuvauksen kohteena ovat tutut
eläinlajit.
”Kuvissa eläimet, joita olemme tottuneet näkemään esimerkiksi tien reunassa lojuvana roskana,
toimivatkin kaikupohjana tunteillemme. Yhdistin kuolleisiin eläimiin meille tuttuja
hautajaisrituaaleja, kuvissa ne nähdään puettuna, kukitettuna ja arkkuihin aseteltuna”, Häkkinen
sanoo.
Kuvasarjan perustana on 1800 -luvulla hyvin tavanomaisena pidetty post-mortem-valokuvaus, jossa
menehtynyt läheinen kuvattiin, usein omassa kodissaan, kukkien ja sukulaisten ympäröimänä.
Nyky-yhteiskunnassa kuolema on hyvin kliinistä, kuolleiden käsittely on ulkoistettu sairaaloille ja
hautaustoimistoille. Moni ei koskaan kohtaa kuolemaa tai kuollutta konkreettisesti.
”Teoksissani pohdin suhtautumistamme kuolemaan. Miltä tuntuu nähdä kuollut olento? Mitä
ajatuksia ja tunteita se meissä tänä päivänä herättää?”