Hanna Råstin näyttely käsittelee historioiden, muistojen ja narratiivin hajoamista valokuvallisen materiaalin kautta. Näyttelyn nimi itsessään viittaa jälkiseurauksiin, jossa kuvaa manipuloidaan ja irroitetaan alkuperäisestä kontekstistaan. Kuvat ovat itse otettuja, perhealbumikuvastoa ja löydettyjä valokuvia. Moneen kertaan kierrätettyinä ne sulautuvat lopulta yhteen kadottaen alkuperänsä.