Hertta Kiiskin ja Jenna Sutelan pääosin videoon ja valokuvaan keskittyvän tuotannon lähestymistapa korostaa kollektiivisuutta: yhdessä työskentely onkin tärkeää molemmille taiteilijoista. Kollektiivinen työskentely mahdollistaa dialogin, ajatusten kyseenalaistamisen ja ideoiden kehittämiseen edelleen.

Hertta Kiiski työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan, objektien, tilan, ja usein omien tyttäriensä, kanssa. Teoksissa pohditaan empatiaa sekä ihmisten, ei-inhimillisen ja tilan välisiä suhteita. Jenna Sutelan työvälineinä ovat sanat, äänet ja elävät materiaalit. Hänen teoksensa käsittelevät usein ihmisen, muiden olioiden ja teknologian välistä suhdetta.

Molemmille taiteilijoille ajatus yhteistyöstä on laaja: se kattaa paitsi ihmisten ja taiteilijoiden välisen yhteistyön, myös eri aloja yhdistävän ja jopa lajienvälisen yhteistyön. Molemmat tarkastelevat myös toiseuden käsitettä: miltä maailma näyttää kalan näkökulmasta tai millainen suhde ihmisellä on mikrobien maailmaan.