Kimmo Räisäsen näyttelyssä ja kirjassa Hetkeen ei ollut mitään seurataan oman perheen elämää 30 vuoden ajalta – myös kuoleman hetkellä.
Räisänen on kuvannut perhettään siitä lähtien, kun hän hankki ensimmäisen kameransa 1980-luvun alussa. Kuvaaminen on jatkunut myös läheisten – sisaren, äidin ja isän – menetysten hetkellä.

Valokuvauksesta tuli vähitellen osa perheemme arkea,  Räisänen sanoo. “Tutkimalla vuosien varrella läheisistä ottamiani kuvia ja kuvaamisen jatkaminen hiljentyneessä lapsuudenkodissani oli minun tapani tehdä surutyötä”.

“Mitä kuolema sitten on? Sitähän ei oikeastaan ole, voimien heiketessä elämä vain hiipuu pois. Mutta läheisille kuolema on totisinta totta”.