Emmi Minkkisen näyttely on näkemys lapsuudesta, kasvamisesta ja sen vaikeudesta.  Osa teoksista ilmentää lapsen omia kasvukipuja ja toisaalta itsenäistymisen tarvetta. Toinen näkökulma on taas äidin henkinen haaste, että on osattava myös antaa lapsen irtautua. Oman lapsen sairastuminen näyttelyn työstön aikana vaikutti myös ilmaisuun ja herätti uudenlaisia pelkoja jotka näkyvät kuvissa. Juurilta versoo teoksissa läsnä on myös luonnon kasvu ja kiertokulku.

Näyttelyn ohessa kuuluu ambient-artisti Henri Tupamäen ääniteos, joka on Henrin tulkinta Juurilta versoo näyttelyn kuvista. Teoksesta löytyy aitoja ääniä valokuvateoksissa esiintyvien lasten arjesta.