Kuva: Shoji Kato. Sarjasta Mountains and Valleys, 2017.

Shoji Kato on tutkinut monumentteja sekä geometrisinä toimijoina että yhteistyön jälkinä ja välikappaleina. Monumenttien syntyprosessi tuo ihmisiä yhteen, joskus samalla muita vastaan. Katsoessaan monumentteja geometrisinä muotoina, joilla on oma toimijuutensa, Shoji Kato kokee tavoittavansa alueita joille ei muutoin ole pääsyä. Näyttelyn nimi, Mountains and Valleys (Vuoret ja laaksot), viittaa origamin harjoittamiseen liittyvään paperin taittamiseen. Taitteessa kaksi puoliskoa kohtaa ja yhdistyy. Taiteilijalle taitoksen paikka on teko joka paitsi luo narratiivin myös edustaa hyväksymättömän tai tavoittamattoman hyväksymistä. Yhteisymmärryksen kohtien löytäminen hälventää minän yksilöllisyyden ja meidän yhteisöllisyyden rajoja.

Monumentit voivat toimia sekä yhteisöllisyyden että tuhovoiman symboleina, samalla kun niiden merkitys voi historian saatossa muuttua dramaattisestikin. Monumentaalisuutta tutkiessaan näytteöu keskittyy kysymykseen: kuinka elää yhdessä erilaisista ajattelutavoista huolimatta? Näyttelyasetelma kannustaa katsojaa näkemään yli ilmeisen ja kuulemaan sanomatta jääneen.

Näyttely tarkastelee tarvettamme rakentaa monumentteja. Hippolytessä monumentit ovat läsnä yhtenä installaationa joka koostuu valokuvista, teoksista paperilla, äänestä, listoista ja rakennetusta elementistä. Vaikka installaatio asettuukin teatraaliseen ympäristöön, aiemmin elokuvateatterina toimineeseen galleriatilaan, se ei kuitenkaan sisällä selkeitä näyttelijöitä, tarinoita tai dramatiikkaa. Kaiken peittyessä ohueen usvaan, katsoja kohtaa sekä hämmennyksen että ymmärryksen hetkiä.