Valokuvaaja Esa Ylijaasko dokumentoi Syyrian kurdipakolaisten arkea ja selviytymistä Süleymanien moskeijan alueella Istanbulissa, Turkissa vuosina 2013–17.

Marraskuussa 2013 Syyrian kurdipakolaiset löysivät uuden kodin tuhannen mailin päästä sisällissodan kauhuista.

He asettuivat raunioituneisiin taloihin, jotka entiset asukkaat olivat hylänneet vuosia sitten historiallisella Ottoman alueella Süleymanien moskeijan ympärillä Istanbulin huipulla. Kerran alue oli täydellinen paikka elää. Nyt se on hylätty ja raunioitunut. Uudet asukkaat ovat asettuneet – Syyrian pakolaiset.

Vähäisellä kielitaidolla ja virallisten dokumenttien puuttuessa on vaikea, lähes mahdotonta hakea työtä. Miehet viettävät aikaansa juomalla teetä, katsomalla TV ja polttamalla tupakkaa. Naiset pesevät pyykkiä, laittavat ruokaa, huolehtivat pienimmistä lapsista, isommat leikkivät tai kerjäävät kadulla. Koska he puhuvat vain kurdin kieltä, he eivät voi mennä kouluun Turkissa.

Ystävälliset ihmiset tuovat ruokaa, vaatteita ja auttavat selviytymään. Mutta elämä on pysähtynyt. Pienen huoneen nurkassa televisio muistuttaa Syyriaan jääneistä sukulaisista ja kertoo toivotonta tarinaa sodasta.