Kuva: Anna Kuokkanen.

Valokuvaaja ja tutkija Anna Kuokkanen seurasi turvapaikanhakijoiden elämää Suomessa kolmen ja puolen vuoden ajan. Jo valokuvaprojektin alkuvaiheessa kävi selväksi, että odottaminen on keskeinen osa turvapaikkaprosessia. Monien kohdalla odotus kestää useita vuosia, ja erityisesti nuorten ihmisten elämässä se tuntuu pitkältä ajalta.

Suurin osa turvapaikanhakijoista haluaisi päästä elämässään eteenpäin – opiskelemaan ja töihin, mutta turvapaikanhakijan statuksella se voi olla vaikeaa. Turvapaikkaprosessiin liittyy myös ennakoimattomuus. Koskaan ei voi tietää, miten pitkään päätöksen odottaminen kestää, ja siirto toisen paikkakunnan vastaanottokeskukseen voi tulla silloin, kun on juuri ehtinyt kotiutua, luonut sosiaalisen verkoston tai saanut työpaikan.

Nigerialainen Itohan joutui ihmiskaupan uhriksi ja työskenteli vuosia prostituoituna. Hasnaa ja Omer pakenivat Irakista peläten henkensä puolesta. Pakistanilainen Sanawar matkusti salakuljettajan mukana pimeässä kontissa viikon lähes ilman ruokaa ja vettä.

Tulevaisuutta ei uskalla suunnitella, ja elämä pysähtyy vuosiksi odotustilaan. Vaikeuksista huolimatta osa turvapaikanhakijoista löytää paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa; työllistyy tai löytää muuta mielekästä tekemistä.