Hans Viebrockin valokuvateosten keskeisenä ajatuksena on vieraantuneiden alueiden ja erilaisten todellisuuksien tutkiminen. Hän kuvaa usein yhteiskunnan reuna-alueille kätkeytyvillä ”unohdetuilla” alueilla, jotka ovat hetken tai ikuisuuksien ajan vapaasti muotoutuvan järjestyksen vallassa. Viebrockia kiinnostavat niihin liittyvän luontokokemuksen ja arkitodellisuuden välinen epäsuhta sekä kaikenlaiset käynnissä olevat reaaliaikaiset ja historialliset muutosprosessit.