Poliittisen valokuvan festivaalin teemana vuonna 2016 on Kotimaa.

Miksi sanat koti ja maa kuulostavat ja tuntuvat hyviltä, mutta kotimaa viittaa johonkin rajattuun ja kansallismieliseen jopa ennakkoluuloihin?

Poliittisen valokuvan festivaalin kotimaa-teeman alla keskustellaan mm. mentaalisista ja maantieteellisistä alueista ja maisemista, niihin kuulumisesta ja niiden menettämisestä. Aikamme maailmassa kotimaa määritellään yhä useammin sen puutteen ja sen menettämisen kautta. Tai vastaavasti rajaamalla ja kontrolloimalla sinne kuulumattomien ihmisten liikkumista.

Vuonna 2016 useisiin näyttelypaikkoihin leviävien kansainvälisten valokuvanäyttelyiden ja runsaan keskusteluohjelman ohella Poliittisen valokuvan festivaali on kutsunut suomalaisia valokuvaajia kommentoimaan Suomen yhteiskunnallista tilannetta. Mikä on suomalainen yhteiskunta juuri nyt?

Kotimaa-teema pohtii, miten valokuvilla rakennetaan paikkaan kuulumisen ja yhteenkuulumisen tunteita, mutta myös ulossulkemisen merkityksiä ja ennakkoluuloja.

Mitä kaivataan kun kaivataan kotiin tai johonkin paikkaan? Mikä kartetaan kun kotimaa kielletään? Ihminen voi jättää paikan taakseen pakon edessä tai vapaaehtoisesti. Liikkuminen ja rajojen ylittäminen voi olla välttämättömyys tai riippumattomuutta. Molemmissa tapauksissa muutos ja etäisyys vaikuttavat siihen, miten paikkaa ja sinne jäänyttä yhteisöä katsotaan. Kotimaa on vain mielikuvissa muuttumattomuuden ja vakauden tyyssija ja yhä harvemmille kiintopiste, jonka luo maailmalta voi palata.

Kotimaa-teeman alla pohditaan myös sitä, miten ihmiset konkreettisesti, visuaalisesti ja mielikuvien tasolla ottavat alueita haltuun. Haltuunottaminen voi tarkoittaa yhtäältä pakolla ottamista ja valtaamista, josta seuraa alistaminen, mutta toisaalta myös asioiden moniulotteista ymmärtämistä.