Kuva: Kaisa Heikkinen.

Alakerran galleriassa Kaisa Heikkisen teossarja peilaa  taiteilijan pohdintaa kulttuurista ja historiasta.

”Koska olen pohjoisella maaseudulla asuva taiteilija kuvaan siten samalla pohjoisen maaseutua ja sen ympäristöä sekä nykytilaa. Tekeekö pohjoisen maaseutu kuolemaa useimpien siitä välittämättä tai edes huomaamatta?

Mielenkiintoni kohdistui eritoten talojen ikkunoihin ja niistä tuleviin heijastuksiin. Tunsin niiden olevan kuin avoimia ovia, joiden takaa löytyisi jotain enemmän; ne linkittävät heijastukset ihmiseen, elämään ja elämiseen. Ikkuna on ihmisen luomus, ilman ihmistä ei ole ikkunaa. Ikkunat luovat myös tiettyä ristiriitaa. Samalla kun ne ovat kutsu teoksen sisään, niin lasi on myös rajapinta, jonka takaa löytyy toinen maailma. Autiotalon ikkunoita kuvatessani tunsin, että toinen maailma odotti sisällä, kuitenkin poissa minun ulottuviltani. Lasi eristi minut ulkopuolelle mutta näin silti lävitse. Heijastukset valtaavat pääroolin. Ulkoinen maailma sulautuu lopulta yhteen sisätilan kanssa muodostaen oman todellisuuden.”