Kuva: Mikko Haiko. Landscape no3-1.

Alakerran galleriassa Mikko Haikon teossarja tutkii maiseman ja olemassaolon kokemista sekä kaaoksen käsitettä. Haiko näkee maiseman heijastuksena, peilinä meistä itsestämme ja ihmisyydestä. Maiseman kuvaaminen on rituaali, jonka kautta hän hakee hiljentymistä ja yhteyttä ympäristöönsä. Haikon valokuvat ovat tallenteita matkoilta syrjäseuduille ja käsittelevät lisäksi sattuman ja epätäydellisyyden teemaa.

Haiko altistaa negatiivit kuvaamisen jälkeen auringonvalolle, joka tekee maiseman näkyväksi, mutta myös tuhoaa sen. Hänen metodinsa pohjautuu hallinnasta luopumisen ajatukselle ja tutkii visuaalisesti kaaoksen käsitettä. Tuhon kautta syntyy uudenlainen näkymä ja maisema abstrahoituu. Virheestä tulee teoksen olennainen osa. Surrealistit käyttivät sattumaa keinonaan tuoda toisenlainen todellisuus esiin täydentämään ihmisen kokemusta maailmasta. Haikon teokset voi nähdä kuvaavan olemassaolon kokemusta: ”Kohtaamme  ympäröivän maailman aina oman kokemuksemme, ajatuksemme ja tunteemme kautta.”